torstai 30. tammikuuta 2014

menoo ja meisinkii

Kukkuluuruu! Yritän välttää jokaisen vaihtariblogia pitävän ikuisen pahoitteluvirren postailujen vähäisyydestä, mutta elämä täällä on vaan niin älyttömän menokasta (onko se edes sana?). Hyvä kun itse pysyy kyydissä, niin millä ihmeellä sitten blogi! No mutta täällä ollaan taas, kiva niin. Ajattelin, että tänään voisin kertoo satunnaisista viime viikkojen tapahtumista. Niinkun sanoin, että niitä on riittänyt.

lievästi tyhjillään oleva kampus
tytöt ensimmäisenä päivänä menossa kouluun


Ensimmäisenä voisin kertoa mun kouluilusta. Eli siis mä vaihdoin koulua nyt uuden vuoden aikaan. Miksi? Siitä taisin selittää täällä paremmin, mutta lyhyesti selitettynä siis multa kysyttiin että haluaisinko jatkaa nykyisessä koulussa vai mennä opiskeleen espanjaa. Ajattelin, että on parempi mulle että vaihdan yliopistoon opiskelemaan espanjaa, sillä siellä saan hyvää espanjankielen opetusta, samalla tapaa paljon uusia ihmisiä ja vähän vaihtelua elämään. Mun ensimmäisessä koulussa en  siis tehnyt oikeastaan mi-tään, ja pidemmän päälle se alko vähän puuduttaan: herätä joka aamu kello 5, jotta voi istua 8 tuntia joka arkipäivä tekemättä mitään. Onhan siellä mun ihanat kaverit, mutta mikään ei estä mua tapaamasta niitä vapaa-ajalla.

yliopistotyttö


Koulua mulla on siis 3 kertaa viikossa, rentoa(ko)? Koulu alkaa aina kello 10, jolloin on ensimmäinen oppitunti. Tunti loppuu 11.20 jonka jälkeen meillä on 20 min tauko, eli pääsee ulos LÄMMITTELEMÄÄN. Kyllä, luitte oikein. Luokkahuoneissa on älyttömän kylmä ja ulkona paistaa ihana aurinko. Tauon jälkeen toinen oppitunti, joka loppuu kello 13. Sen jälkeen on puhelutunti, keskustelutunti, apua en löydä sanaa suomeks! Mutta kuitenkin siis oppitunti, jossa vain keskustellaan espanjaks. Ja koulu loppuu kello 14, eli sellasia rankkoja 4 tunnin koulupäiviä, en valita. Meitä on noin kolme luokkaa ja kaikki on kyllä huippua porukkaa. Ikähaarukka on 13-46 vuotta ja suurin osa lähinnä aasialaisia. Mun luokalla on 10 ihmistä, Eurooppa edustuksena meitä on tyttö Englannista, nainen Ukrainasta ja meiksi suomalaisena. Loput "luokkatoverit" on kotiäitejä Koreasta. Vaikka kokoonpano kuullostaa ehkä hivenen koomiselta, meillä on aina hulvattoman hauskaa oppitunneilla! Uskokaa tai älkää.

keskittyneet mammat

Viime viikonloppuna otettiin pieni "irtiotto" edellämainitusta eeeeeerittäin raskaasta arjesta ja lähdettiin viikonlopun viettoon Cuernavaca nimiseen kaupunkiin, josta oltiin vuokrattu mukava kämppä. Cuernavaca on siis Mexico Citystä alle 100 km poispäin. Vaikka välimatka onkin niin pieni, niin ilmastoissa (ainakin tällä hetkellä) on huomattava ero. Kun täällä Mexissä ihmiset hytisi 15 asteen säässä, niin me makoiltiin uima-altaalla 30 asteen lämmössä. Kyllä kelpas! Mun erityistaitoja on auringossa palaminen mutta siinäkään en onnistunut, vaan sen sijaan sain hankittua komeet rusketusrajat. Voi tätä ylpeyden määrää! Viikonloppu oli vaan yksinkertasesti huippu: kolme päivää uikkareissa uima-altaalla lillumista ja mainiosta seurasta nauttimista, oih ja voih! Voisin ottaa näitä viikonloppuja useemminkin, kiitos.


sisko ja sen sisko



Pari viikkoa taaksepäin oli meksikolaisten kaks lemppari asiaa yhdistettynä: perhe ja juhliminen. Me siis keräännyttiin isolla kokoonpanolla viettämään isoisän syntymäpäiväjuhlia. Maailman hauskin asia on, että sukujuhlissa mun ei tarvi olla se ainoo "blondi", jolta tullaan kyseleen no mistäs neiti on kotosin? Tykkäätkös Meksikosta? Kauankos aijot olla täällä? Koskas sä oot palaamassa sitten kotiin? jnejne, vaan saan jakaa tämän ihanan huomion mun saksalaisen "serkun" kanssa. Mikä pelastus! Meike, mun saksalainen serkku on kyllä tullu tosiläheiseks mulle. Nähään useita kertoja viikossa, kun mennään yhdessä kouluun ja usein Meike myös tulee mulle ja mun siskolle yökylävieraaks. Mutta takaisin juhliin siis! Siellä kun ilmapiiri muuttu vähän tunteikkaammaks, niin meinas kyllä omatkin silmäkulmat kostua. Ehkä vähän sen tilanteenkin takia, mutta enemmän siks, kun iski kamala ikävä omia rakkaita isovanhempia kohtaan Suomessa. Siinä hetkessä olisin tehnyt mitä vaan, että olisin päässyt rutistaan kaikkia lujaa. Sillon myös tajusin, kuinka onnellisessa asemassa oon että mulla on kaikki neljä super isovanhempaa tallella. Pusi pusi niille, kohta nähään!

siinä neljän tunnin kuuntelun jälkeen jo alko kaipaan vähän hiljasuutta

perinteinen riisi&mole, jamijami namskis nam


mitä serkumpi, sitä herkumpi
Lisäks me ollaan alotettu uus perinne tän mun saksalaisen serkun ja yhen toisen saksalaisen vaihtarin kanssa: movie miercoles (eli leffa keskiviikko). Täällä joka keskiviikko elokuvaliput maksaa 30pesoo per naama, eli sen vajaan 2e, eli lähes puoli ilmasta! Ensimmäistä kertaa kun oltiin toteuttamassa tätä meidän perinnettä, niin käytiin kattomassa elokuva nimeltä "Que paso en la boda?", nimeä englanniks en tiedä mutta suomennettuna se on mitä tapahtu häissä (oonko mä ainoo jonka korvaan toi kuulostaa tosi tönköltä haha). Leffa oli hyvä ja seura vielä parempi! Vaihtarit on vaan maailman hulluinta porukkaa ja varsinkin tälläset vaalee ihoset ja vaalee tukkaset mölyapina herättää paljon huomioo ja aina vähintään kahesti ihmiset kysyy "Anteeks, mutta mistä te ootte kotosin?".


mun hullut saksan pimukat


aina

Luisa <3


Kuten sanoin, niin täällä kyllä riittää menoa ja meininkiä! Noiden mainittujen tapahtumien lisäks tässä parin viikon sisään oon kerennyt sairastaa vatsataudin, käydä elokuvissa, laitattaa siskon kanssa kynnet, syödä epäterveellisesti ja paljon, heh. Eilen oltiin kattomassa kaverin luona, kun Meksiko pelas jalkapalloo Koreaa vastaan (voitettiin tietenkin, viva mexicooo!) ja tänään suoritettiin sellanen viiden tunnin shoppailu-urakka. Nyt illan oon siivoillut (ihmeiden aika ei ole ohi), kattelut leffoja ja koittanut pähkäillä huomisia vaatteita. Nyt on niin paljon mistä valita, että täähän on miltein hankalaa. Viikonlopulle ei oo mitään suuria suunnitelmia, mutta ainakin meen viettään vähän aikaa ensimmäisen perheen kanssa. Mulla on jo niin ikävä mun pikkuveljiä!

palvelu toimii kun kynnet tullan laitattaan kotiin


tänään uutukaisia plus potut!
Ja näin loppuun vielä, että oli ihana lueskella positiivisia kommentteja puolvuotis postauksesta, kiitos niistä! Ilmeisesti välillä voi vetää vähän sinne herkemmällekin puolelle, eikä aina kuulu pölpötellä näistä arkisista asioista. Tai no pääasia ehkä kumminkin, että jotain tänne höpöttelisin hehee. Kello lähenee jo yhtä ja mun olis pitänyt olla tunti sitten nukkumassa, joten taidan tästä painua unille!

Hyvää yötä Meksiko, hyvää huomenta rakas Suomi!
Kuuluillaan taas,
Julia

PS. Pahottelut ylitsepurusuavasta sulkujen käytöstä (ne oli aivan pakollisia, melkein)
PPS. Ja antakaa anteeks myös väsynyt sarkastisuuteni
PPPS. 42 päivää mun synttäreihin, JEEEEE!

2 kommenttia:

  1. Hei! Mietin tässä, että oletko vaihtanut ig nimesi, en löytänyt sua ollenkaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä vain, hehee! Nykyään mut löytää nimellä emiliaidajulia :)

      Poista