torstai 30. tammikuuta 2014

menoo ja meisinkii

Kukkuluuruu! Yritän välttää jokaisen vaihtariblogia pitävän ikuisen pahoitteluvirren postailujen vähäisyydestä, mutta elämä täällä on vaan niin älyttömän menokasta (onko se edes sana?). Hyvä kun itse pysyy kyydissä, niin millä ihmeellä sitten blogi! No mutta täällä ollaan taas, kiva niin. Ajattelin, että tänään voisin kertoo satunnaisista viime viikkojen tapahtumista. Niinkun sanoin, että niitä on riittänyt.

lievästi tyhjillään oleva kampus
tytöt ensimmäisenä päivänä menossa kouluun


Ensimmäisenä voisin kertoa mun kouluilusta. Eli siis mä vaihdoin koulua nyt uuden vuoden aikaan. Miksi? Siitä taisin selittää täällä paremmin, mutta lyhyesti selitettynä siis multa kysyttiin että haluaisinko jatkaa nykyisessä koulussa vai mennä opiskeleen espanjaa. Ajattelin, että on parempi mulle että vaihdan yliopistoon opiskelemaan espanjaa, sillä siellä saan hyvää espanjankielen opetusta, samalla tapaa paljon uusia ihmisiä ja vähän vaihtelua elämään. Mun ensimmäisessä koulussa en  siis tehnyt oikeastaan mi-tään, ja pidemmän päälle se alko vähän puuduttaan: herätä joka aamu kello 5, jotta voi istua 8 tuntia joka arkipäivä tekemättä mitään. Onhan siellä mun ihanat kaverit, mutta mikään ei estä mua tapaamasta niitä vapaa-ajalla.

yliopistotyttö


Koulua mulla on siis 3 kertaa viikossa, rentoa(ko)? Koulu alkaa aina kello 10, jolloin on ensimmäinen oppitunti. Tunti loppuu 11.20 jonka jälkeen meillä on 20 min tauko, eli pääsee ulos LÄMMITTELEMÄÄN. Kyllä, luitte oikein. Luokkahuoneissa on älyttömän kylmä ja ulkona paistaa ihana aurinko. Tauon jälkeen toinen oppitunti, joka loppuu kello 13. Sen jälkeen on puhelutunti, keskustelutunti, apua en löydä sanaa suomeks! Mutta kuitenkin siis oppitunti, jossa vain keskustellaan espanjaks. Ja koulu loppuu kello 14, eli sellasia rankkoja 4 tunnin koulupäiviä, en valita. Meitä on noin kolme luokkaa ja kaikki on kyllä huippua porukkaa. Ikähaarukka on 13-46 vuotta ja suurin osa lähinnä aasialaisia. Mun luokalla on 10 ihmistä, Eurooppa edustuksena meitä on tyttö Englannista, nainen Ukrainasta ja meiksi suomalaisena. Loput "luokkatoverit" on kotiäitejä Koreasta. Vaikka kokoonpano kuullostaa ehkä hivenen koomiselta, meillä on aina hulvattoman hauskaa oppitunneilla! Uskokaa tai älkää.

keskittyneet mammat

Viime viikonloppuna otettiin pieni "irtiotto" edellämainitusta eeeeeerittäin raskaasta arjesta ja lähdettiin viikonlopun viettoon Cuernavaca nimiseen kaupunkiin, josta oltiin vuokrattu mukava kämppä. Cuernavaca on siis Mexico Citystä alle 100 km poispäin. Vaikka välimatka onkin niin pieni, niin ilmastoissa (ainakin tällä hetkellä) on huomattava ero. Kun täällä Mexissä ihmiset hytisi 15 asteen säässä, niin me makoiltiin uima-altaalla 30 asteen lämmössä. Kyllä kelpas! Mun erityistaitoja on auringossa palaminen mutta siinäkään en onnistunut, vaan sen sijaan sain hankittua komeet rusketusrajat. Voi tätä ylpeyden määrää! Viikonloppu oli vaan yksinkertasesti huippu: kolme päivää uikkareissa uima-altaalla lillumista ja mainiosta seurasta nauttimista, oih ja voih! Voisin ottaa näitä viikonloppuja useemminkin, kiitos.


sisko ja sen sisko



Pari viikkoa taaksepäin oli meksikolaisten kaks lemppari asiaa yhdistettynä: perhe ja juhliminen. Me siis keräännyttiin isolla kokoonpanolla viettämään isoisän syntymäpäiväjuhlia. Maailman hauskin asia on, että sukujuhlissa mun ei tarvi olla se ainoo "blondi", jolta tullaan kyseleen no mistäs neiti on kotosin? Tykkäätkös Meksikosta? Kauankos aijot olla täällä? Koskas sä oot palaamassa sitten kotiin? jnejne, vaan saan jakaa tämän ihanan huomion mun saksalaisen "serkun" kanssa. Mikä pelastus! Meike, mun saksalainen serkku on kyllä tullu tosiläheiseks mulle. Nähään useita kertoja viikossa, kun mennään yhdessä kouluun ja usein Meike myös tulee mulle ja mun siskolle yökylävieraaks. Mutta takaisin juhliin siis! Siellä kun ilmapiiri muuttu vähän tunteikkaammaks, niin meinas kyllä omatkin silmäkulmat kostua. Ehkä vähän sen tilanteenkin takia, mutta enemmän siks, kun iski kamala ikävä omia rakkaita isovanhempia kohtaan Suomessa. Siinä hetkessä olisin tehnyt mitä vaan, että olisin päässyt rutistaan kaikkia lujaa. Sillon myös tajusin, kuinka onnellisessa asemassa oon että mulla on kaikki neljä super isovanhempaa tallella. Pusi pusi niille, kohta nähään!

siinä neljän tunnin kuuntelun jälkeen jo alko kaipaan vähän hiljasuutta

perinteinen riisi&mole, jamijami namskis nam


mitä serkumpi, sitä herkumpi
Lisäks me ollaan alotettu uus perinne tän mun saksalaisen serkun ja yhen toisen saksalaisen vaihtarin kanssa: movie miercoles (eli leffa keskiviikko). Täällä joka keskiviikko elokuvaliput maksaa 30pesoo per naama, eli sen vajaan 2e, eli lähes puoli ilmasta! Ensimmäistä kertaa kun oltiin toteuttamassa tätä meidän perinnettä, niin käytiin kattomassa elokuva nimeltä "Que paso en la boda?", nimeä englanniks en tiedä mutta suomennettuna se on mitä tapahtu häissä (oonko mä ainoo jonka korvaan toi kuulostaa tosi tönköltä haha). Leffa oli hyvä ja seura vielä parempi! Vaihtarit on vaan maailman hulluinta porukkaa ja varsinkin tälläset vaalee ihoset ja vaalee tukkaset mölyapina herättää paljon huomioo ja aina vähintään kahesti ihmiset kysyy "Anteeks, mutta mistä te ootte kotosin?".


mun hullut saksan pimukat


aina

Luisa <3


Kuten sanoin, niin täällä kyllä riittää menoa ja meininkiä! Noiden mainittujen tapahtumien lisäks tässä parin viikon sisään oon kerennyt sairastaa vatsataudin, käydä elokuvissa, laitattaa siskon kanssa kynnet, syödä epäterveellisesti ja paljon, heh. Eilen oltiin kattomassa kaverin luona, kun Meksiko pelas jalkapalloo Koreaa vastaan (voitettiin tietenkin, viva mexicooo!) ja tänään suoritettiin sellanen viiden tunnin shoppailu-urakka. Nyt illan oon siivoillut (ihmeiden aika ei ole ohi), kattelut leffoja ja koittanut pähkäillä huomisia vaatteita. Nyt on niin paljon mistä valita, että täähän on miltein hankalaa. Viikonlopulle ei oo mitään suuria suunnitelmia, mutta ainakin meen viettään vähän aikaa ensimmäisen perheen kanssa. Mulla on jo niin ikävä mun pikkuveljiä!

palvelu toimii kun kynnet tullan laitattaan kotiin


tänään uutukaisia plus potut!
Ja näin loppuun vielä, että oli ihana lueskella positiivisia kommentteja puolvuotis postauksesta, kiitos niistä! Ilmeisesti välillä voi vetää vähän sinne herkemmällekin puolelle, eikä aina kuulu pölpötellä näistä arkisista asioista. Tai no pääasia ehkä kumminkin, että jotain tänne höpöttelisin hehee. Kello lähenee jo yhtä ja mun olis pitänyt olla tunti sitten nukkumassa, joten taidan tästä painua unille!

Hyvää yötä Meksiko, hyvää huomenta rakas Suomi!
Kuuluillaan taas,
Julia

PS. Pahottelut ylitsepurusuavasta sulkujen käytöstä (ne oli aivan pakollisia, melkein)
PPS. Ja antakaa anteeks myös väsynyt sarkastisuuteni
PPPS. 42 päivää mun synttäreihin, JEEEEE!

tiistai 21. tammikuuta 2014

kuka voisi kellot seisauttaa

"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan

Olen pieni ihminen
enkä sille mitään voi
parhaat hetket juoksee nopeaan
Maailma kulkee radallaan
se vähät välittää
mutta eikö voitais hidastaa"

Suurlähettiläät - Kuka Pysäyttäisi Kellot


Tänään on kulunut tasan 6kk siitä, kun Suomessa aamuyöstä unenpöpperössä halattiin viimiset halit lentokentällä perheen kanssa, nieleskeltiin kyyneleitä ja uskoteltiin äitille, että oon jo iso tyttö kyllä mä pärjään. Käveltiin turvatarkastuksen läpi mieli niin ristiriitasissa ajatuksissa, kun voi vaan olla. Oltiin innoissaan, että vihdoin päivä jota ollaan odotettu nyt melkein jo vuosi koitti. Meijän seikkailu vois vihdoin alkaa. Samalla päässä pyöri ajatus, että voisimpa vielä kerran juosta takasin porteista halaan perhettä ja kertoon kuinka rakastan niitä. 

aamu kolmelta lentokentällä valmiina seikkailuun

ja ihka ensimmäinen ilta Meksikossa, väsyneet mutta onnelliset

Tosta päivästä on tultu pitkä matka tähän päivään. Matka joka on ollut täynnä iloa, kasoittain naurua, paljon lämpimiä haleja, tuhansittain poskipusuja, kultaakin kalliimpia muistoja ja onnistumisen riemua. Samalla siihen matkaan on kuulunut pettymyksiä, kyyneleitä, epäonnistumisia ja ikävää. Ennen mun vaihtovuoden alkua mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, millasta mun elämä tulis oleen Meksikossa. Päässä kävi läpi usein ajatuksia kuten, entä jos mä en sopeudukaan perheeseen? Entä jos en koskaan tuu oppiin kieltä? Miten mä pystyn antaan ittestäni oikeen kuvan? Entä jos en tuu saamaan kavereita? Mitä jos mulle tapahtuu jotain? Mitä jos mun läheisille tapahtuu Suomessa jotain? 

Ennen vuoden alkua mulla ei ollut mitään hajua "miten olla vaihto-oppilas", mutta silti olin päättänyt, että heti ensimmäisistä päivistä lähtien haluun olla täydellinen sellanen. Stressasin ja stressasin, mitä jos mä en ookkaan hyvä vaihto-oppilas. Pian tänne tultua totuus kyllä iski kasvoille, että eihän se oo millään tavalla mahdollista. Tällä hetkellä se jopa naurattaakin, että miten mä olin niin hölmö. Eihän kukaan voi olla täydellinen. Saatika sitten täydellinen vaihto-oppilas. Kaikki me tehään virheitä, me vaihto-oppilaat varsinkin. Ei kukaan voi tietää kaikki kulttuurillisia tapoja ensimmäisestä päivästä lähtien. Ei voi tietää että sisällä ei pidetä kenkiä, tai että kaikkeen pitää sanoo kiitos. Kaikkeen. Unohtamatta ole hyvää. Ei voi tietää, että jopa rehtoria tervehditään poskipusulla. Ei voi tietää, että ei voi liikkua shortseissa illalla. Ei voi tietää, että vessapaperia ei laiteta pönttöön, tai että kaupan kassalla pitää antaa aina tippiä pakkaajalle. Mutta asia jonka oon oppinut on, että kaikki epäonnistuu aina välillä ja siitä ei pidä lannistua, vaan oppia. Ja taas voi olla yhtä asiaa viisaampi. 


Kuus kuukautta kuulostaa lyhyeltä ajalta ja on tuntunut vielä lyhyemmältä. Se on puoli väli mun elämästä täällä ja mä en vaan ymmärrä mihin tää aika on kadonnut. Tuntuu, että  se olis ollut viime viikolla kun ajattelin, että tässähän on vielä 9kk jäjellä, ei stressiä. Nyt se on ihan sama, että sanonko että on jäljellä 6kk vai että on puolet jäljellä, niin se tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta. Kun eka puolisko on mennyt niin nopeesti, niin pelottaa ajatus siitä että kuinka silmänräpäyksessä viiminen puolisko meneekään. En halua uhrata ajatustakaan sille, kun aika on täynnä ja mun pitää pakata mun elämä matkalaukkuihin, sano hyvästi ihmisille joista on tullut niin rakkaita että ei voi enää kuvitella elävänsä ilman niitä, palata takasin "kotiin" tietämättä, että tuleeko enää koskaan näkeen näitä ihmisiä. Ja mielessä saman tyyppiset ajatukset, kun tänne lähtiessä: Entä jos en sopeudu? Onko mulla enää kavereita? Mitä jos mun rakkaille Meksikossa käy jotain? 

Se ei oo mitään puppua, kun sanotaan että vaihtovuosi muuttaa sua ihmisenä. Tänne lähtiessä ajattelin, että mä oon jo kypsä nuori neiti joka pärjää mainiosti, mutta nyt tajuan, että se ihminen joka lähti tänne oli vielä ihan pikku tyttö. Nyt puolen vuoden jälkeen kun katon peiliin, nään kypsyneen nuoren naisen. Naisen, joka on itsevarma, itsenäinen ja paljon avoimempi ja positiivisemmin ajattelevampi ihminen. Naisen, joka ei lannistu pienistä vastoinkäymisistä vaan ottaa niistä opikseen. Naisen, jonka maailma ei pyöri vaan oman navan ympärillä. Naisen, joka tietää että pystyy mihin vaan kun vaan päättää niin. Naisen, joka osaa huolehtia itestään ja ottaa vastuun teoistaan.  Naisen, joka myöntää välillä olevansa heikko ja tarvitsevansa välillä apua kaikesta huolimatta. 

vaikka alunperin en Meksikoon halunnutkaan,  niin oon vaan niiiiiin onnellinen että päädyin just tänne, tää on mun koti

Vaihto-oppilaana eläminen on myös opettanut ja antanut mulle niin paljon. Oon oppinut arvostaan asioita ja ihmisiä ihan uudella tavalla. Oon oppinut, että se on ihan okei jos välillä mokaa ja siinä ei oo mitään hävettävää jos tarttee apua, sitä vartenhan lähimmäiset on. Oon oppinut aivan uuden kulttuurin ja tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin. Luonut ihmissuhteita, joittenka tiiän kestävän läpi mun elämän. Oon saanut kaks aivan mielettömän upeeta perhettä ja uuden kotimaan, johon oon niin rakastunut. Oon viettänyt unohtumattomia hetkiä, joita en varmastikaan tuu koskaan unohtaan. Oon saanut kaikken, mitä oon koskaan halunnut ja vielä paljon enemmän.

Aina ei oo ollut helppoa, ja sehän oli jo tänne lähtiessä ihan tiedossa. Vaihdossa kaikki tunteet tulee aina viisinkertasina. Kun on huono päivä, niin sillon on todellakin huono päivä ja tuntuu että kaikki on syvältä. Mutta taas kun on  hyvä päivä, niin sillon maailma on täydellinen paikka ja rakastaa kaikkee. Huonot päivät, pienet epäonnistumiset ja vastoinkäymiset on osa elämää, ja täällä ne on vaan tehnyt musta vahvemman. Mitä ikinään on tapahtunatkaan, joka ikinen minuutti on ollut mun pienen elämän hienointa aikaa ja oon nauttinut täysiä. Jokainen tapahtunut asia on johtanut mut just tähän elämäntilanteeseen missä oon tällä hetkellä. Ja tällä hetkellä oon vaan niin onnellinen, että voisin pomppia kuuhun asti. Mulla on ihana perhe ja paras isosisko, jonka kanssa vietän paljon aikaa. Mulla on myös toinen upee perhe ja älyttömän sulosia pikkuveljiä iso liuta jotka on kaikki älyttömän rakkaita mulle. Mulla on myös aivan älyttömän upeita sukulaisia molemmista perheistä. Mulla on hulluja, mutta niin mahtavia kavereita, että en vaan tajua. Mulla on maailman parhaita vaihtarikavereita, jotka ymmärtää kaikissa tilanteissa. Mulla on kaikki täällä niin mainiosti, että en vaihtais mitään. Yksinkertasesti elän vaan elämäni hienointa aikaa. Välillä sitä pysähtyy ihmetteleen, että enhän mä oo tehnyt mitään, että ansaitsin näin täydellisen vaihto-vuoden ja elämän. 


Kun täällä on viettänyt puol vuotta, niin enää ei tunnu edes että olisin vaihto-oppilaana vieraassa maassa. Mun elämä on täällä ja mä asun täällä. Mulla on perhe, kaverit ja koulu täällä. Perheessä en oo vaan joku vaihtari, vaan oon tytär ja sisko. Ja siitä oon älyttömän onnelinen. Joka tapauksessa, nyt mulla on se toinen puoli vuotta mun elämästä täällä jäljellä ja aijon tehä siitä mun elämäni parhaan. Mulla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Paljon on vielä epäonnistumisia edessä, mutta vielä enemmän onnistumisia. On tulossa paljon miellettömiä asioita ja toivottavasti mä vielä joku päivä puhuisin täydellisen sujuvaa espanjaa. Joka tapauksessa, älkää murehtiko, en tietenkään oo unohtanut teitä rakkaita sielä Suomessa!

Seuraavalla kerralla ei_niin_syvällisissä_tunnelmissa.
Siihen asti, adios!

Elämänsä parhaan päätöksen tehnyt,
Julia

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

haaste vastausta


Tadaa, minä täällä taas! Tässä kun mulla on lomaa vielä vajaa viikko jäljellä ja tulee rentoiltua kotona, niin ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja vihdoin vastailla haasteeseen joka on jo sopivan aikaa mua kummitellut. Tai pitäiskö sanoa haasteisiin, sillä niitä on ainakin nyt kolme kertaa tullut. Oon otettu, eli kiitosta haastaneille! Mutta siis enempiä turisematta siihen haasteeseen:

Haasteen säännöt:

  1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään
  2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
  3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
  4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa
  5. Haasteessa tulee kertoa kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.
  6. Eikä saa haastaa sitä, joka haastui sut!

Eli alkuun 11 faktaa itsestäni, apuva.

1. Oon varmaan maailman suurin kotirotta. Rakastan sitä, kun voi vaan 
löllötellä kotona höntsyissä. Ei tarvi tehä mitään, maata vaan ja kattella leffoja/sarjoja 
ja syödä epäterveellisesti. That's my thing!



2. Tohon ensimmäiseen ns. jatkoks on hyvä heittää, että mun mielestä
aina on hyvä hetki pienelle mäkkäri aamiaisella/lounaalle/päivälliselle/iltapalalle/yöpalalle. 
Namskis nam!

3. Rakastan autossa matkustamista melkein yhtä paljon kun kotona hölläilyä.
Erityisesti pitkät automatkat on lemppareita! Toivon aina, että matka kestäis hitusen 
pidempään ettei tarvis vielä nousta autosta. Suuria unelmia oiskin päästä esim Jenkkeihin
tekeen coast to coast road trip!

4. Oon osa suomalasiten vaihtareitten WhatsApp ryhmächattia, jossa on siis meitä
suomalaisia Rotary vaihtareita ympäri maailmaa. Se on vaan paras asia 
koskaan! Siellä jaetaan kaikki ilot, surut, vastoinkäymiset ja onnistumiset. Meistä on 
 tullu ihana pieni perhe, vaikka suurinta osaa ei oo koskaan edes kasvotusten tavannut. 
Vielä. Sitä faktaa ei vaan voi kiertää, että kukaan ei ymmärrä vaihtaria paremmin, kun 
toiset vaihtarit. Ja koska ollaan ympäri maailmaa, niin sielä on aina joku joka on hereillä.

5. Mun mielestä on ihana kehua ihmisiä ja nähä kuinka niin pienellä teolla voi muuttaa
jonkun päivää hitusen paremmaks. Suosittelen! Siin tulee itellekin huisin hyvä mieli.

6. Tollasesta maailmanpelastaja -"paljastuksesta" on turvallista laskeutua hitusen 
pinnallisempaan paljastukseen: oon nimittäin maailman hulluin kenkä- ja hajuvesi 
friikki! Tuntu alastomalta jättää kaikki kengät ja hajuvesikokoelma Suomeen. 
Onneks oon täällä jo saanu ihan hyvään tahtiin haalittua kasaan uutta kokoelmaa. En kyllä 
tiiä miten roudaan kaiken tän tavaramäärän sit Suomeen, glups.



7. Mulla soi aina musiikki tai jos se ei soi, niin sit mä ite laulan. Kotona aina
soitan koneelta musiikkia, kun meen suihkuun niin puhelimesta, automatkoilla ja 
nukkumaan mennessä napeista. Yks hyvä syy miks oon niin kotosasti täällä perheessä 
on, kun mun äitikin soittaa aina musiikkia esim kun ollaan syömässä.

8. Nauran aina ja se on paras lääke kaikkeen, elämän ei pidä olla liian vakavaa! 
Valitettavasti välillä nauran myös omille jutuilleni, en sillä et olisin hauska, mut 
mä vaan nauran aina hahaa. 

9. Ehkä vähän ällöttävää, mutta oon koko ikäni syöny mun kynsiä. Kyl mä 
monet kerrat yritin niitä kasvattaa, mutta tuloksetta. Täällä mun isoäiti katto kauhistuksella
mun käsiä ja sano että ei noin kauniilla tytöllä pidä olla noin rumat kädet. Ja siitä
lähtien mulla on ollu tekokynnet ja oon ihan rakastunu! Varsinki ku täällä ne maksaa
noin 17e ja on tosi hyvänlaatuset, hih.

jaa niin mikä ero?
10. Haluisin naimisiin ulkomaalasen miehen kanssa (meksikolainen ei oo huono
vaihtoehto), koska ulkomaalaiset on niin ihanan meneviä, positiivisa ja iloisia. 
Ja mun lapsista tulis kakskielisiä, ah!

11. Käytin elämästäni liian monta vuotta siihen, että yritin olla kun kaikki
muutkin ja kaikin tavoin sopeutua massaan. Onneks lopulta tajusin, että mun ei
tarvi olla kun kaikki muut, vaan kelpaan mainiosti omanaittenäni. PISTE.



Haastajan/jien kysymyksiin:
(joista otin pienet vapaudet valita 33sta kysymyksestä mun 11 lempparia, heh)

1. Miksi aloit pitämään blogia?
Kauan ennen mun oman vuoden alkua olin lueskellut monia vaihtariblogeja ja jo sillon
lueskellessa ajattelin, että mäkin haluun! Ja muutenkin se on niin helppo kirjotella
tänne suurimmista tapahtumista ja kuulumisista, niin kaverit ja perhe voi lukee
täältä, ettei tarvi jokaiselle aina yksitellen kertoo. Laiska(ko)?


2. Millaista musiikkia kuuntelet?
Suoraan sanottuna ihan kaikkea paitsi sellasta karjunta heviä. Viime aikojen lemppareita
on ollu mm. Kesha, Bruno Mars ja espanjankielisiä artisteja kuten Reik ja Jesse & Joy
Soittolistalta löytyy myös mm. Eriniä, One Directionia, Juha Tapioo, Ruudolfia, 
Simple Plania, Whitney Houstonia, John Mayeria, Petrus Ahosta, Ed Sheerania, 
Philips Philipsiä, Anna Puuta ja kaikkea mahdollista High School Musical 
soundtrackistä Kaija Koohon.

3. Voiko pipoa pitää kesällä?
Ehdottomasti! Kun on vähän likaset hiukset, niin on parasta vaan heittää pipo 
päähän. Ihan sama oliko sitten kesä, syksy, talvi vai kevät. Ei se niin tarkkaa oo!
Voidaan lyödä vetoa, että tästä lähtien, kun ihmiset näkee mut pipo päässä niin ne ajattelee 
että neidillätaitaa olla taas likaset hiukset, muahaha.


4. Mikä on unelma-ammattisi?
Ite unelma-ammatista en vielä tiedä, mutta täällä oon hoksannut, että opiskellessa
haluun olla tekemisissä kielten ja kansainvälisyyden kanssa. Ties vaikka 
lähtisin opiskeleen kansainvälisiä suhteita ja päätyisin työskenteleen Meksikoon
Suomen suurlähetystöön!

this heart of mine was made to travel this world

5. Käytitkö joskus aikoinaan IRC-galleriaa?
Eiköhän me kaikki käytetty. Myönnän olleeni aikoinaan kunnon "galtsuteini" ja 
tarkemmin ajateltuna en tainnut koskaan poistaa mun käyttäjää eli mullataitaa olla käyttäjä 
vieläkin siellä, heh..

6. Mitä unelmia oot päässyt toteuttamaan?
Tää vaihtoon lähteminen on ollut suurimpia unelmia ja tässä parhaillaan elän 
sitä todeksi. Jos mä vielä joskus pääsisin sinne road tripille ja hyppään benjin, 
niin pakahtuisin onnesta.

7. Kumpi parempi: kesäyö vai kesäpäivä? Perustele!
Sanon että kesäyö, koska siinä on jotenkin niin sellasta uskomatonta tunnelmaa. Suomen 
luonto on niin kaunis (varsinkin täällä ollessa sen on oikeesti tajunnut) ja 
pimeetäkin on vaan muutaman vaivasen tunnin verran. Jotenkin kesäyönä maailma on 
pysähtynyt ja kaikki on vaan ihanaa ja kaunista. Mikään ei oo parempaa kun kavereitten 
kanssa yöuinti tai läpi yön notskilla istuminen. Oih ja voih!




8. Minkä kielen haluat oppia?
Tästä espanjasta olis nyt kiva lähteä liikkeelle. Haluisin oppia espanjan silleen, että
pystyisin puhuun sitä kun toista äidinkieltä. Ehkä sekin päivä tulee vielä joskus!

9. Missä haluat asua, entä opiskella?
Tällä hetkellä Meksikossa. Toivoisin, että mun ei tarvis lähtee n. 7kk päästä, vaan voisin 
olla täällä vielä 2 vuotta ja sit tulla takasin Suomeen. Aikuisena haluisin asua jossain
 päin maailmaa ihanassa rantatalossa. Ei se Suomi myöskään huono vaihtoehto oo. 
Opiskeleen voisin lähtee vaikka Englantiin tai Australiaan! 

näkymät mun lähimmällä ostarilla


10. Mitä tekisit jos voittaisit miljoona euroa?
Se on niin iso raha, että ei sitä osaa edes käsittää. Varmaan lennättäisin mun
parhaat kaverit tänne ja Suomeen palatessa lennättäisin täältä meksikolaiset parhaat 
kaverit mun kanssa Suomeen. Veisin äitin shoppaileen, isoveljelle ostaisin uuden auton 
ja iskälle uuden Harley Davidsonin (ja itelleni myös ja miks ei veikallekin)! Ostaisin sen 
rantatalon jo valmiiks, pistäisin osan rahasta säästöön ja osan lahjottaisin hyväntekeväisyyteen. 
Eiköhän se olis siinä hyvin kulutettu!

11. Facebook vai Instagram?
Tää on paha, koska oon kumminkin riippuvainen molemmista. Ehkä valitsisin
Facen koska kumminkin ihmiset lisäilee sinne Insta kuviansa myös, joten kaks 
kärpästä yhellä iskulla, JEAH!


Mä luulen, että tää haaste on pyörinyt niin pitkään täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, että jokainen on jo tehnyt tän. Tämä tarkoittaa, että mulla ei oo ketään ketä haastaa. Mutta hei sinä siellä! Jos et oo vielä kyseistä haastetta tehnyt, niin tee ihmeessä. Henkilökohtaisesti haastan sut Pulpula. Samalla haastan, että sun pitää luoda blogi, koska oot maukas. Mutta tässä vielä mun kymysykset:

1. Jos saisit vaihtaa päiväksi sukupuolta, miten viettäisit kyseisen päiväsi?
2. Mikä oli pienenä suurin pelkosi?
3.  Kirkkohäät vai vihkiseremonia Hawajin rannalla?
4.  Vanhempien kanssa elokuviin vai kavereiden kanssa teatteriin?
5. Matkustaisitko mielummin Tylypahkaan vai Narniaan? PERUSTELE
6. Kolme liikuttavinta elokuvaa mitä oot nähnyt?
7. Oletko ulos- vai sisäänpäin suuntautunut ihminen?
8. Jos saisit valita yhden yliluonnollisen kyvyn, niin mikä se olisi?
9. Converset vai Vanssit?
10. Oletko aamuvirkku vai iltatorkku?
11. Mitä mieltä olet Meksikosta?

eiliseltä, kun oli siskon 21v synttärit!

Nyt taidan pistää pyörimään Pretty Little Liarsin ensimmäisen tutoantokauden ja hemmottelen itteeni viimesillä Fazerin suklailla. Olipas hyvä päivä, toivottavasti teillä siellä vielä parempi!

Nyt kiitti ja kuitti!
Julia

maanantai 6. tammikuuta 2014

joulu & uusi vuosi viiveen kera

Alkuun pieni varoituksen sana: luvassa on pidempi postaus, kun laki sallii. Mutta eihän se mitään haittaa! Mutta asiaan...


Nyt kun joulusta JA uudesta vuodesta on kulunut hävettävän paljon, on mun aika ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjotella teille rakkaille että mitenkäs täällä selviydyttiin. Ja voin sanoo, että hienostihan täällä selviydyttiin! Vaikka ei tosin tuntunutkaan joululta alkuunkaan, ja vielä vähemmän uudelta vuodelta. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka kaikki vanhat vaihtarit sanoo, että joulu on se pahin aika koti-ikävälle, niin mä kyllä selvisin lähes puhtain paperein! Ehkä ajatus siitä, että mä voin kumminkin viettää niin monta joulua Suomessa kun sielu sietää, niin miks ei nyt nauttia vähän erilaisesta joulusta, autto hurjasti.




Jos lähettäisiin liikkeelle kaikkien rakastamasta joulusta. Vietin sen siis mun ensimmäisen perheen kanssa Queretarossa tädin perheen luona. Mukana oli myös mun ensimmäisessä perheessä tällä hetkellä asuva vaihtari Taiwanista. Lähdin liikkeelle jo 23.12 isoäitien ja yhden veljen matkassa. Matka meni mukavasti, kun kattelin koneelta Napapiirin pikajunan, joka kuuluu mun joka vuotiseen "jouluperinteeseen". Kiitos äiti-tonttu, kun sellaset pistit tuleen tänne hihii!



Koko joulu oli tosi lepposaa aikaa: tuli otettua tosi rennosti, nukuttua pitkään, hengailtua yökkäreissä pitkin päivää, katteltua paljon leffoja serkkujen kanssa ja naurettua paljon. Jotenkin oli hirveen huvittavaa, kun Suomessa kalenteri näyttää 24.12, niin otetaan ihan rauhallisesti, ollaan kotona perheen kanssa, käydään sukulaisilla ja joulukirkossa. Me sen sijaan lähettiin serkkujen kanssa ostarille pyöriin! Sielä kun istuttiin jossain peliluolassa, tuli ajateltua että niin tosiaan tänäänhän on sit joulu. Luisteleenkin yritettiin päästä, mutta paikka oli valitettavasti suljettu. Sen sijaan mentiin sit elokuviin kattoon Last Vegas, joka oli ihan hulvattoman hauska. Suosittelen! Kotiin selvittyä alko hervoton laittautuminen, jonka jälkeen syötiin koko suku yhessä. En kyllä ikävöinyt kinkkuja ja muita sörsseleitä, kun tarjolla oli mun rakastamaa kalkkunaa! Nam nam. Kaikki piti pieniä puheita ja oli vaan ihana istua pöydän ääressä ja tuntea, että oikeesti kuuluu tähän perheeseen.

aamulagaus ja piilomainonta / ask: mepppu













päivälagaus

Ruokailun loputtua pelattiin sellasta meksikolaista peliä. Pöydälle oli kasattu erilaisia lahjoja, kaikki istu ympyrässä ja vuorotellen heitettiin isoo noppaa. Aina jos sai parillisen luvun sai ottaa yhden valitsemansa lahjan pöydältä. Kun lahjat oli loppu, mentiin vielä pari kierrosta silleen, että jos sai parillisen luvun niin sai varastaa joltain ihmiseltä valitsemansa lahjan. Suurin kamppailu taidettiin käydä isosta boxista suklaa konvehteja, yllättävää. Kun lahjojen avauksen aika tuli, paketeista paljastu mm. isoäidille stringejä, puhelin laatikosta pikkuautoja, tupakka rasiasta seteleitä, järkyttäviä rannekoruja ja vielä järkyttävämpiä CD-levyjä. Omalla kohdalle sattu sit mm. kaks CDtä, Bethovenin konsertti DVD, pikkuauto, SUKLAATA, ja järkyttävä kaulakoru. Oli kyllä älyttömän hauskaa!

isoäiti ja hälle juuri sopiva lahja




iskä ja sen rinsessat


parhaat pikkuveljet maailmassa!

Jälkiruokien jälkeen oli lasten ehkä eniten odotettu arvonta lahjojen vaihto. Eli aikasemmin jokaiselle oli arvottu yksi henkilö kelle ostaa lahjan ja jokaiseen pakettiin annettiin vielä mukaan Lotto -kuponki. Mulla on aina ollut hyvä arpaonni ja pääsin ostaan lahjan mun pienimmälle veljelle, josta se tykkäs hirveesti. iPhoneen kaiutin ja iTunesiin lahjakortti. Ite sain iskältä kaula- ja korvakorusetin ja sellasen nahkaliivin, joka on aika pähee. Mun Suomen ja Meksikon iskässä on paljon yhteneväisyyksiä ja yks niistä on, että molemmat kyllä osaa ostaa näyttäviä vaatelahjoja hyvällä maulla. Go iskät!

tyylitajuinen pikkuveli nro1

tyylitajuinen pikkuveli nro2
ja kaikki koolla! saluuud




söpö isoäiti
Yön aikana joulupukki oli sit käynyt ja tuonut lisää lahjoja, joita availtiin aamulla. En odottanut mitään lahja ryöppyä, ja olin jo ilonen mun iskältä saamasta lahjasta. Isoäiti-tonttu oli sit vielä ostanut mulle suklaata ja vanhemmilta sain maailman ihanimman ja pehmosimman yökkärin, jolla kelpas köllötellä koko päivä. Kaikkein onnellisimmaks tulin kuitenkin paketeista Suomesta, ihanaa kun läheiset oli niin muistanut! Sieltä tuli villasukkia, suklaata paljon paljon suklaata, lakua, purkkaa, hapankorppuja ja Vain Elämää -sarjan levyt. Tuhannet kiitokset lähetyksistä!







Jotenkin tulin johtopäätökseen, että Meksikossa joulu ei kumminkaan oo niin iso asia. Ei suklaan ylisyöntiä, ei joululauluja ja lapsetkaan ei saa sellasia lahja määriä, mitä Suomessa on tottunut näkeen. Mutta joka tapauksessa oli mukava rauhallinen joulu, joka oli ihana viettää mun maailman parhaitten pikku veljien seurassa.

Päivää ennen kun palattiin Mexico Cityyn lähettiin aamulla aikasin liikkeelle ja mentiin sellaselle klubille. Klubilla en siis tarkota pimeetä paikkaa täynnä tanssivia ihmisiä ja välkkyviä valoja aiheuttamassa epilepsiakohtausta, vaan paikkaa jossa on mahdollisuudet kaikkiin eri urheilumuotoihin. Toki sitä ennen käytiin tankkaamassa erittäin meksikolaisittain aamupalaa. Itehän olin unohtanut bikinit kotiin, niin tuli sit ostettua maailman seksikkäin koko uimapuku, mutta ei se tahtia haitannut. Parin tunnin polskimisen jälkeen suunnattiin veljien, serkkujen ja tän taiwanilaisen tytön kanssa elokuviin TAAS, tällä kertaa vuorossa oli Hobbit.




veljekset kuin ilvekset, tai jotain sinnepäin

quesadillas ja colaa aamupalaks, voiko parempaa pyytää?










Kun viiden päivän Queretaro vierailun jälkeen palattiin kotiin, niin oli kyllä ihana herätä ajatukseen että olin oikeesti tosi ilosilla mielillä menossa takasin mun toiseen perheeseen. Vaikka perheen vaihtoa pelkäsin alkuun niin paljon, niin oon kyllä tosi onnellinen täällä nykysessäkin. En voi sanoo muuta, kun että mulla on käynyt mieletön tuuri! Kotona on ihanan kotosaa, vanhemmat on tosi hauskoja ja ei mitään sellasta tosikko seuraa, kattellaan yhessä leffoja ja kokkaillaan. Isosikon kanssa ollaan ihan siskoskia, ja oli hauska huomata kuinka viiden päivän erossa oleminen tuntu jo oudolta. Lähdinkin sit kotiin palattua heti siskon mukaan viettämään iltaa ja matkassa oli mukana myös saksalaine vaihtari, jonka kanssa ollaan ns. serkkuja.

Pian uusi vuosi kolkuttikin jo ovella ja siitä nyt lyhyt tiivistys. Aamulla käytiin hakeen mun viiminen Suomesta tullut paketti postista ja mentiin mun äidin vanhemmille syömään. Siellä vietettiin iltaa ja tuli naurettua vatsa kipeenä, kun tän taiwanilaisen vaihtarin kanssa ollaan kun pikku vauvoja, jotka opetteleen puhuun. Välillä se espanja ei vaan suju parhaalla mahdollisella tavalla ja saattaa mennä 5 minuttia ymmärtää, mitä ihmiset sanoo. Huolimatta siitä kuinka ne huitoo, elehtii tai hidastaa puhetta. No aina ei voi voittaa. Kotiin tultua laittauduttiin siskon kanssa, alakerrassa muutamia minuutteja ennen vuoden vaihtumista tanssittiin salsaa iskän ohjeistuksella ja olin kuolla nauruun. Kohotettiin malja vuodelle 2014 ja tanssittiin vähän lisää salsaa, rakastan! Yhen aikaan isosiskon poikaystävä tuli hakeen meitä ja lähdettiin vielä vähän lisää tanssimaan. Oli kyllä huippu hauska uusi vuosi!

perus Mexico Cityn ruuhkaa, vaikka ei oltu lähelläkään keskustaa

tän hetkiset papá & mamá
ja rakas systeri

Tässä olis vaikka kuinka turistavaa, mutta ehkä on vihdoin aika pistää vähän jarrua päälle ennen kun mopo lähtee täysin käsistä. Tänään kävin kirjautumassa tän mun saksalaisen "serkun" kanssa uuteen kouluun, jossa startataan sit viikon päästä. Tästä tytöstä tulee yliopisto tyttö, ja voi että kuinka järkyttävän kokonen se campus olikaan.. Tällä hetkellä istun äitin ja siskon kanssa ravintolassa, ja odotellaan että iskä tulis kokouksesta ja päästäis lähteen moikkaan äidin vanhempia. Tässä ravintolassa istuskellessa kahvikupposen ääressä tunnen melkein oloni oikeeks bloggariks. No onneks vaan tunnen oloni.

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta voisin yrittää kirjotella taas vähän ahkerammin!
Ja kiitos kaikista ihanista ja rakentavista kommenteista, niitä on aina kiva
lueskella, että ei kun lisää vaan tulemaan.

Ja täälläkin vielä onnittelut maailman parhaalle kamuselle!! PUSSSS, oot rakas
instagram: emiliaidajulia
Ja tästä löytää vielä synttäri huminaa, hihii.

Nyt pusut ja halit teille,
hipster bloggaaja Julia



Julia?! Jep, uuden vuoden jälkeen käytiin villi keskustelu perheen kanssa, jonka lopputuloksena päätin vaihtaa nimeni. Hups! Julia on siis pitkään kulkenut meijän suvussa ja jotenkin se vaan tuntuu niin sopivalta nyt. Elämä on liian lyhyt, että omistais vaan yhden nimen. Nyt multa puuttuu vaan mun Romeo!