vastaukset osa 2

Nyt kun on kotiuduttu uuteen perheeseen, niin ajattelin viimein julkasta nää pitkään valmiina olleet kysymykset! Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja btw, täällä kaikki täydellisesti.

Elämä on ollut aika kiireistä, kun oli muutto ja kaikki. Mulla oli ensimmäiset ja viimiset cheerleader kisat (nykysen koulun joukkueen kanssa). Oli kyl hauskaa ja tultiin kolmansiks, eli ei paha! On ollu kavereitten synttäreitä ja pari viikkoo sitten olin kaverin perheen kanssa teatterissa. Oli kyllä hauska kokemus sekin! Oon nauttinu viimesistä päivistä koulussa, mutta nyt periaatteessa alotin jo koulusta loman, vaikka sitä olis vielä pari päivää jäljellä. Tänään kävin koulun loputtua moikkaan kavereita (viikonloppu on liian pitkä aika erossa haha) ja keskiviikkona meen sit kouluun sanoon kaikille kiitokset ja heipat, kun on viiminen päivä. Ja paljon kivaa on luvassa! Pikkujoulun tapasia illanistujaisia kavereitten kanssa, siskon kavereihin tutustumista, joulun viettoo ensimmäisen perheen kanssa ja uuden vuoden alotus uudessa koulussa. Noin tunnin päästä iskä tulee hakeen mua (siis ensimmäisen perheen iskä) ja mennään illalliselle Rotareiden kanssa. Eli ei tässä tekeminen lopu! Mutta siis kysymyksiin ja vastauksiin: 

tässä tänään, aurinko paisto ja himoitsin glögiä ja pipareita

1. Mitä teet yleensä iltaseitsemän aikaan siellä?

Se riippuu aina päivästä. Oon mun koko oloaikani täällä sanonu, että ikinään ei voi tietää mitä Meksikossa tapahtuu seuraavaks, joten se on paha sanoo haha. Nyt kello on tulossa kohta seittemän ja oon kotona ja datailen ja kohta lähen Rotary tapaamiseen. Viikonlopusin tähän aikaan oon yleensä kavereilla, tai valmistautumassa illan viettoon. Myös usein perheen kanssa leffassa tai syömässä. 

Gossip Girl mun vauvan kanssa kuuluu myös kello seitsemän puhasteluihin

2. Mikä Meksikossa yllätti sut? 

Se että täällä ei oo kuuma kokoajan! Ajattelin, että lähen Meksikoon ja käytän shortseja vuoden ympäri. Mun kohdalle sit osukin pahin sadekausi ikinä, joten esimerkiks pari kuukautta taaksepäin oli tosi viileetä ja sato kaatamalla. Sadekausi on nyt onneks ohi, mutta kun on "talvi" niin iltasin on tosi kylmä.  Ja vielä kun taloissa ei oo lämmityksiä, tunnen oloni selviytyjäks. Ihmiset naureskelee mulle, että hei kamoon sähän oot Suomesta, ei sulla pitäis olla kylmä.

lämmittämättömät talot ja eskimo minä

3. Mitä tiesit Meksikosta etukäteen?

Pakko myöntää, että en kyllä paljoakaan. Tiesin missä Meksiko sijaitsee ja että siellä puhutaan espanjaa.  Hämärä kuva mulla oli jostai pyramideista ja tietenkin nää huumeongelmat oli jääny jostain syystä korvan taakse. Viikko ennen mun lähtöö uutisoitiin, että meksikolaiset on maailman lihavin kansa, että sekin oli sit tiedossa. Lisäks nippelitietona tiesin, että kaakao on keksitty täällä!

4. Muuttuiko mielikuvasi Meksikosta kun saavuit?

Täysin! Tai sanottaisko, että se ainakin laajeni. Ja kuinka kliseiseltä kuulostaakaan, niin tän hetkinen mielikuva on pelkkää positiivista ja puhdasta rakkautta tätä maata kohtaan.

5. Millaista ruokaa syöt siellä?

Mun ensimmäisessä perheessä syötiin tosi normaalia ruokaa, eli possuu, kanaa, riisii, pastaa, keittoja jne. Ja välillä itsetehtyjä hamppareita ja se oli juhlaa. Mun uudessa perheessä syödään vähän enemmän "meksikolaisittain" eli papuja ja torilloja jne.  Lisäks joka ruualla on aina tortilloja ns. leipänä. Tietenkin syön myös tacoja ja muita täydellisiä meksikolaisia ruokia. Unohtamatta tuoreita hedelmiä, ah.

jokasen vaihtarin tulis ajatella näin

ainakin tollasen jälkeen hahaa

6. Onko joku ruoka yllättänyt?

Ei niinkään, koska oon tottunut aika tuliseen ruokaan. Se ennemmin yllätti että joka ruokaan puristetaan limestä mehua hahaa. 

7. Onko sielä ruoka paljon erikoisempaa kun Suomessa?

Tää perinteinen meksikolainen ruoka on kyllä. Se on paljon paljon tulisempaa ja mausteisempaa, mut mun mielestä parempaa. Tosin ikävöin äidin makaroonilaatikkoo!

8. Mikä sun enkun numero oli ennen kun lähdit ja oliko enkku sulle vaikeeta?

Hmm nyt en kyllä yhtään muista. Lukion ykkösen jälkeen enkku tais olla kasi ja yläasteen päättötodistuksessa 9. Ei se silleen oo koskaan ollut mulle vaikeeta, koska tykkään enkusta ja varsinkin puhua sitä. Oon vaan vähän laiskanpuoleinen opiskelija heh..

9. Pelottiko enkun puhuminen?

Ei pelottanut, sillä oon kuitenkin suht itsevarma mun enkusta ja täällä ei ollu paineita enkun suhteen koska nääkään ei puhu täydellistä enkkua. Joten voidaan yhessä puhua vähän silleen sinnepäin.  Pelotti ehkä ennemmin se, että miten pystyn ilmaseen itteeni ja että jos ihmiset ei ymmärrä mitä yritän sanoo tai ymmärtää väärin.

"Yeah if everyone would stop asking me the date of my flight back home from my exchange year THAT WOULD BE GREAT" 

10. Ootko oppinu espanjaa ja englantia paremmin?

Tänne tultaessa mähän en siis osannut sanoo espanjaks muuta kun moi mun nimi on Emilia. Siitä on edetty nyt siihen pisteeseen, että ymmärrän jo miltein kaiken ja pystyn käymään lyhyitä keskusteluja espanjaks. Mun uudessa perheessä ei puhuta sanaakaan englania, joten kävelen täällä puhelin liimattuna käteen, josta google translaten avulla pystyn jutteleen. Englanti on parantunut joo. Siihen on tullut sellanen flow ja luulis ääntämisenkin parantuneen. Tosiaan siis ajattelen, käytän google translatee ja nään unia nykyään lähinnä englanniks ja pikku hiljaa se espanjakin sinne yrittää änkee (paitsi tietenkin translateen)

11. Saatko paljon huomioo koulussa? Erotutko joukosta?

Joo saan, varsinkin aluks kun olin se uus "blondi" tyttö. Nyt ihmiset on aikalailla jo tottunut muhun, mutta kyllä niitä huuteluja vieläkin kuulee miltein päivittäin ja herätän huomioo aina kun liikun välkillä koulun pihalla. Ja joo erotun kyllä joukosta, koska miltein kaikilla meksikolaisilla on tummat hiukset ja tummempi iho. Mutta en tarkota sillä, et se olis niin kiva juttu. Välillä kun on huonompi päivä ja ei haluu nähä ees itteensä peilistä, ni sillon tekis mieli kaivautua maan alle siltä kaikelta huomiolta.

koulun labratunnit

ja normaalit tunnit

12. Onko sun koululaiset pojat enemmän kiinnostuneita susta kun paikallisista tytöistä? Jos on, niin aiheuttaako se mustasukkasuutta koulun tytöissä?

Hmm. Kyllä ne on, koska oon kumminkin ns. niin "eksoottinen" näille. Ja ei oo aiheuttanu mustasukkasuutta. Mua peloteltiin ennen tänne tuloo, että meksikolaiset tytöt on tosi mustasukkasta tyyppiä, mutta oon kyllä säästynyt miltein täydellisesti kaikelta draamalta ja juoruilulta.

mun tyttöset

13. Saatko paljon huomioo jos kuljet kadulla?

Joo saan ja se vieläkin hämmentää yhtä paljon. Ihmiset tuijottaa pitkää, autot tööttäilee ja vilkuttelee valoja, jotkut osottelee sormella ja kaveriporukat vislailee perään. Siinä on kyllä suuri ero, jos liikun yksin jossain kun jos oon liikkeellä paikallisten kanssa. Yksin jos oon kävelemässä niin pienelläkin matkalla kuulee monet auton tööttäykset.

14. Oliko sulla Suomessa joku tärkee harrastus, jota halusit jatkaa vaihtarivuoden aikana? Jos oli niin ootko pystynyt jatkaan sitä?

Harrastan teatteria ja aluks olinkin menossa mun koulun teatterikerhoon, joka on ihan tunnettu täällä koska se on niin hyvä. Sit kumminkin ajattelin, että miks pysyy siinä saman tutun ja turvallisen harrastuksen parissa, kun nyt on niin ainutlaatunen tilaisuus kokeilla jotain uutta, mitä ei oo aikasemmin tullu kokeiltua.

15. Mikä on yolointa mitä oot tässä vaihtariaikana tehnyt?

Sika hauska kysymys! Musta tää koko vaihtoon lähteminen on ollut sitä kirjaimellista yoloo (YOLO = you only live once). Jokapäiväsessä elämässä tulee käytettyä tätä kyseistä yolo -asennetta. Näin äkkiseltään tulee mieleen se, kun lennettiin sellasella pienen pienellä yksityislentokoneella Acapulcoon. Yolo juttuja on kyllä varmasti vielä paljon edessä!

ja tajusin just, että en ikinään julkassu meijän ihana Acapulco reissun kuvia, hups

16. Onko sun hostperhe rentoa porukkaa, että voit puhua niille vaikka sun syvällisemmistäkin ajatuksista?

Mun ensimmäinen perhe on ihan mahtavaa porukkaa, ja niiden kanssa pystyin puhuun ihan mistä tahansa. Me ollaan tosi läheisiä. Uudessa perheessä uskon että tuun tosi läheiseks näiden kanssa ajanmyötä, varsinkin isosiskon, että en usko että tulee oleen asioita mistä ei voitas puhua. Tällä hetkellä tässä on vaan pieni kielimuuri.

17. Suositteletko vaihtoon lähtemistä, jos englanti on vaikeaa ja epäröi taitojaan?

Ehdottomasti! Mun mielestä, jos yhtään harkitsee vaihtoon lähtemistä niin kannattaa todellakin lähteä, sillä se tulee varmasti kaduttaan vanhempana niin niin paljon, jos jättääkin lähtemättä. Englannista ei kannata murehtia, sillä se kuitenkin paranee hujauksessa ja vaihdossa itsevarmuus kaiken suhteen kasvaa. Vastaus on siis, että KYL-LÄ.

18. Kuinka nopeesti tutustuit/sopeuduit sun hostperheeseen?

Ensimmäinen perhe: Nopeemmin kun olisin osannut odottaa. Veljien kanssa chättäilin Facebookissa ennen mun tuloo paljon ja vanhempien kanssa läheteltiin sähköposteja, joten tiesin niistä jo entuudestaan vähän. Ensimmäisissä postauksissa täältä Meksiksota, kerroin kuinka jo ensimmäisellä automatkalla laulettiin veljien kanssa autossa kauniina enkelikuorona radion säestyksellä. Mut otettiin vastaan heti perheenjäsenenä, joten viikon jälkeen jo tuntu et olisin tuntenut nää ihmiset vuosia ja olin ihan kun kotonani.

parhaat pikkuveikat ikinä

Nykyinen perhe: Oon täällä nyt siis kolmatta päivää ja voin sanoo, että oon jo kotiutunut täysin. Nää otti mut tosi sydämellisesti vastaan ja on tosi ihania ihmisiä. Eli molempiin perheisiin sopeuduin tosi nopeesti. Ehkä se on osa mun persoonallisuuttakin, sillä oon avoin ihminen. En sit tiiä onko se niin hyvä asia Suomeen lähdön kannalta, heh.

uus sisko!

19. Millaisia vasoinkäymisiä sulle on tapahtunut?

Noh, tossa kuukausi sitten tiputin mun iskän antaman iPhonen vessanpönttöön eikä riisielvytyskään  auttanut, joten se on nyt puhelimien hautausmaalla. Toi oli ehkä sellaen "isoin" vastoinkäyminen mitä on tapahtunut ja nyt mulla on uus puhelin (kiitti äippä ja iskä Suomessa heh), joten kaikki hyvin. Tietenkin ihan arkielämässä tulee sellasia pikkusia vastoinkäymisiä, kun joku asia ei mee niinkun oli suunniteltu, mut nekin on jo pian sitten unholassa ja loppujen lopuks asiat on aina kääntyny parhain päin.

20. Ärsyttääkö sua jokin asia meksikolaisissa?

Välillä kun oli tosi väsynyt aamulla koulussa ennen kello seittemää ja kaikki oli jo ihan virkeinä kiljumassa ja höpöttömässä ku papaukaijat, niin sillon teki mieli sanoo pari ilkeetä sanaa ja mennä takas nukkuun. Mut ei mitään suurta, sillä meksikolaiset on niin ihania ja sydämellisiä, et ei niissä voi ärsyttää mikään!

Darinka 18v <3

21. Miten puhuisti jonkun ympäri lähtemään Meksikoon, jos joku harkitsis lähtevänsä sinne vaihtoon? Jos ylipäänsä edes sanoisit niin.

Siis ehdottomasti suosittelisin Meksikoon lähtöö. Varmaan käskisin lukeen täältä mun blogista tätä Meksiko hypetystä ja voisin sanoo suoraan sydämestä, että ei tulis katuun sitä että lähti Meksikoon. Tää maa vie niin mennessään ja kliseisesti sanottuna muuttaa sun elämän tällä ilosuudella ja sosialisuudella.

22. Onko sulla ollut helppoa koulussa? Ymmärrätkö jo edes jonkun verran mitä tunneilla puhutaan?

Koulussa mun ei tarvi oikeestaan tehä muuta kun olla paikalla tuneilla, eli joo on helppoo. Tunneilla ymmärrän, kun opettaja puhuu mulle ja sellasia perus asioita. Välillä uppoudun omiin ajatuksiin esim jos kirjottelen päiväkirjaa tai kuuntelen musiikkia, niin en ees kuule mitä luokassa puhutaan.

23. Saitko nopeesti kavereita sun koulusta?

Joo sain, kiitos mun pelastavan enkelin Reginan joka tutustutti mut sen kavereihin heti ensimmäisenä päivänä. Myös mun luokkalaisista on tullut tosi läheisiä mulle, koska saman luokan kanssa ollaan koko päivä yhessä tunneilla. Ja nää meksikolaiset on niin sosiaalista porukkaa, että ei koskaan päädy oleen yksin, koska aina joku tulee juttusille.

mi amoor <3

ja hassuimmat vekkulit ikinä!

24. Miten sä tutustuit Reginaan ja oliks teil heti paljon juttuu keskenään?

Reginan pikkuveli on mun veljen paraskaveri, joten se oli kuullut musta pikkuveljeltään ja se lisäs mut Facebookissa kaveriks, kun olin Suomessa matkalla lentokentälle ja siinä juteltiin hetki. Se miten ekan kerran nähtiin on aika eeppinen tarina. Tai no eeppinen ja eepinen. Se oli mun ensimmäinen päivä perheessä ja olin mun huoneessa puolikuolleena ihan väsyneenä jetlagista. Sit kuulin alakerrasta paljon pienten lasten ääniä ja äiti huusi että Emilia täällä on vieraita. Siellä sit oli varmaan 15 ihmistä meijän kadulta, jotka oli tullut kattoon meijän koiranpentuja ja tää kyseinen neitonen mukaan luettuna. Siinä sit juteltiin hetki, että hei sähän oot sä. Ja en oo varmaan ikinään antanu kellekkään niin huonoo ensivaikutelmaa itestäni, kun olin niin puoli kuollu. Mutta joo, kaikesta huolimatta meistä tuli Reginan kanssa tosi nopeesti läheisiä. Me tykätään tosi samoista asioista ja sille pystyn kertoon kaikesta tapahtuneista täällä ja tiiän et se ymmärtää. Me ollaan tosi saman tyyppisiä, se on vaan se fiksumpi ja asiallisempi meistä. Se on mun varasisko <3

ihmisiltä näyttäminen on meille miltein mahdotonta

25. Haluisin hirveesti rottarien kautta vaihtoon, mutta siellä on se juttu et pitää olla luokas parhaassa neljänneksessä, ni onko se ihan ehdoton?

Hämmentävää, sillä mä en oo koskaan kuullut tollasesta mitään. Mun käsittääkseni kaikki Rotarit valitsee vaihtarit ihan vapaamuotosen haastattelun perusteella, joten tollasta ei kannata murehtia. Jos oikeesti haluaa lähtee Rotarien kautta vaihtoon (mitä suosittelen enemmän kun lämpimästi) niin mun ohjeena on, että kannattaa ottaan selvää netistä mikä on ittee lähin Rotartklubi ja ottaan yhteyttä sinne esim nuorisovaihtoasiamieheen. Kaiken perustana on, että pitää olla ite aktiivinen. Kukaan ei tuu kotiovelle kysyyn, että hei kiinostaisko sua tällänen vaihtoonlähteminen. 

26. Pitikö sun perheen järjestää jotain isäntäperheitä Suomeen tuleville vaihtareille?

Se ei ollut pakollista, mutta mun vanhemmilta kysyttiin että haluaako ne vaihtarin tai tietäskö ne perheitä jotka olis kiinnostunut ottaan vaihtaria. Mun äiti reippaana kokos kasaan kolmen perheen ryhmän meijän tuttavaperheistä ja mun vanhemmat tulee toimiin kolmantena perheenä tällä hetkellä Suomessa olevalle meksikolaisella tytölle. Se tarkottaa sitä, että kun tuun kesällä takas Suomeen, niin on mahdollista että asuastelen pari viikkoo sohvalla, kun mun huone on käytössä, läppää!

ja loppuhuipennuksena kaunis otos ensimmäisestä aamusta mun Ä-LYT-TÖ-MÄN mukavassa sängyssä

Pahottelut "pienehköstä" odottelusta, mutta siinä oli nyt viimisimmätkin vastaukset teidän kysymyksiin. Toivottavasti saitte nyt vähän lisää irti mun elämästä täällä ja yleisistä ajatuksista. Mulla ei oo mitään liikuttavia loppusanoja enkä tässä turhia ala enää turiseen, joten kuuluillaan taas piakkoin! Rakastan Meksikoo.

Pusuin ja halauksin,

Emppu

moving time

Terkut täältä mun tyhjillään olevasta huoneesta matkalaukkujen keskeltä. Noin kahen tunnin kuluttua olis siis suunnitelmissa heittää kamata autoon ja muuttaa uuteen perheeseen. Fiilikset? Kertoisin, jos tietäisin.

Tää tuntuu jotenkin niin älyttömän oudolta.  Oon surullinen, koska tavallaan yks vaihe mun vaihtovuodesta on päättymässä näillä hetkillä. Mulla on ollut niin täydelliset ensimmäiset neljä kuukautta mun perheen kanssa, että mietityttää tuunko ikinään sopeutuun mun uuteen perheeseen niiku sopeuduin tänne. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta mua vähän jännittää koska oon mun koko elämäni ollut se talon ainoo tyttö, se prinsessa ja nyt tuun jakaan sen paikan isosiskon kanssa.  Ja aluks tulee varmasti oleen outoo yrittää elää normaalia arkee ihan uusien ihmisten kanssa uudessa kodissa, jossa on ihan uudet tavat ja käytännöt. Unohtamatta sitä, että kaiken tän muutokse keskellä oon sanomassa hyvästejä kavereille koulussa.

Mutta tosta kaikesta huolimatta oon samaan aikaan innoissani, koska on hienoo päästä kokeen jotakin uutta ja saada vaihtelua jo rutinoituneeseen elämään. Tuun oppiin espanjan kieltä paremmin (koska tässä perheessä ei puhuta yhtään englantia) ja uskon, että mulla tulee oleen monia ikimuistosia hetkiä mun isosiskon kanssa. Itseasiassa heti huomenna ollaan jo suuntaamassa siskon ja sen kavereiden kanssa Cuernavaca nimiseen kaupunkiin, joka on noin 3h ajomatkan päässä täältä. Jotenkin tunnen, että tää on yhtiä sellasista elämän haasteista, että mun pitää ottaa vaan itteeni niskasta kiinni ja osottaa ihmisille, ja ennen kaikkee ittelleni, et mä pystyn mihin vaan. Ja mä oon valmis tähän haasteeseen.

Myös uuden koulun myötä tuun tapaan uusia ihmisiä ja saamaan lisää kavereita. Voin vaan sanoo, että mulla on ollut maailman parhain tuuri näiden perheiden suhteen. Vaikka en mun tulevaa perhettä vielä niin hyvin tunnekaan, niin tiiän että ne on mahtavia ja erittäin sydämellisiä ihmisiä. Mun ensimmäisestä perheestä ei varmaan tarvitse edes mainitakkaan mitään, koska kaikki sen tietää että nää on mahtavinta porukkaa koskaan ja nää tulee aina oleen kun oma perhe mulle. Tai siis enempää herkistelemättä, nää on mun oma perhe, isovanhemmista serkkujen kautta koiriin asti.

eilisen pakkausfiilikset

ja nyt valmiina lähtöön

Mutta tässä tälläset pikapäivitykset! Mulla kaikki vallan mainiosti, nyt vaan suomalainen sisu rinnassa kohtaan Meksikon tuomio haasteita. Enää pitää pakata kone ja sit kaikki on valmista. Pitäkääs mulle peukkuja!

Lämpimin jouluterkuin,

Emppu