viva méxico

Taustamusaks voi pistää yhen mun espanjankielisestä lempibiiseistä soimaan : 

Niin se viikonloppu hurahti ja nyt jo puksutellaan hitaasti mutta varmasti torstaissa. Viikonloppuna siis vietettiin Meksikon itsenäisyyspäivää ja pakko sanoo, että oli kyllä yhtiä parhaita viikonloppuja täällä tähän mennessä! Ei huolia, ei sressiä, ei kiirettä vaan pelkkää huoletonta menoo ja ihania ihmisiä ympärillä.

Perjantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut lähtee mihinkään illanviettoihin kavereiden kanssa vaan pysyin ihan kotona. Illalla mentiin hakeen lentokentältä mun serkku Karla, joka lensi Monterreystä tänne itsenäisyyspäiväks pikku lomalle. Kentältä tultiin vakkari tacoravintolan kautta kotiin myöhään alkuyöstä. Lauantaina nukuin sit puoleen päivään asti ja nautin siitä, kun ei tarvinnut tehä yhtään mitään. Illalla mentiin perheen, isoäidin ja Karlan kanssa leffaan ja ravintolaan kattoon Mayweather vs. Alvarez, koska Alvarez on meikäpoikia eli meksikolainen. Leffassa oli hulvatonta, kun  siinä oltiin puolet ajasta Meksikon puolella ja kyllä nauratti kun ymmärsi kaikki ne espanjaks sanotut haukkumasanat ja muut ivaukset, jotka oltiin jätetty tekstityksen ulkopuolelle. Ottelua kattellessa tuli taas huomattua hauska kulttuurillinen huomio Meksikosta, koko ravintola oli täysillä mukana ottelussa ja se huudon ja taputuksen määrä oli mieletön joka tuli hyvän iskun myötä. Vaikka ottelussa tulikin tappio, niin viva méxico huudot kaiku pitkään.

mun ei tarvi koskaan murehtia valokuvaamista, kun mun hovikuvaajat haluu tehä sen vapaaehtosesti mun puolesta

Sunnuntai aamun oli sitten the day, 15.9 itsenäisyyspäivä. Meijän päivä starttas tukevalla aamupalalla ja ahtautumalla kahteen autoon. Mun perhe meni yhteen autoon ja mä pääsin sit fiilisteleen girls on the road tunnelmaa, kun hyppäsin autoon kahen isoäidin, serkun ja sukulaisrouvan kanssa. Keski-ikä autossahan oli se viisikymmentä vuotta, mutta se ei menoa haitannu. Matkan kulu noin kaks tuntia kun puksuteltiin huonokuntosia teitä lähelle Pachucaa, pienen pieneen kaupunkiin, tai pikemminkin kylää. Käytiin heittämässä tavarat hotelliin ja mentiin ostaan länkkärihattuja ja buutseja. Koska sato, niin yks nainen heitti mun niskaan sit sellasen huivin, joka on kuulemma perinteinen asuste täällä. Näytin sit nunnalta kun sielä tallailtiin katuja, mutta ei se haitannu pikemminkin oli vaan huvittavaa.

pari veikkaa ja joku nunna

las abuelas <3

tylsyyden yllättäessä on aina hyvä pelata Candy Crushia, ollaan dream team!

Vihdoin päästiin sit suvun maatilalle. Mun mielessä olin kuvitellut sen isoks maalaistaloks, mut kun päästiin sinne niin mun suu kirjaimellisesti loksahti auki. Sehän oli pieni kylä miltein! Mun oli pakko kysyy, et oks tää nyt ihan varmasti oikee paikka ja olihan se. Kaikkialla oli vihreetä maaseutua kun ajettiin isoista kivi porteista sisään. Edessä häämötti hevosaitauksia ja suuret kivimuurit joidenka sisällä se ite asutus oli. Kivimuurien sisällä oli useita rakennuksia, kappeli, hevostallit, eläinautauksia ja keskellä suuri patio. Paikan päällä oli yli 50 sukulaista, joista tunsin etukäteen vaan mun perheen, isoäidit ja tädin perheen. Mutta oli hauska huomata, miten kaikki jo etukäteen tiesi mut, et olin SE suomalainen vaihtari hahaa. Kun ilta oli jo pimennyt hyvään tahtiin ja kaikki oli hiljaa valunut paikalle alko pukeutuminen. Miehet pukeutu tiukkoihin housuihin ja olkatopattuihin takkeihin ja naiset erilaisiin mekkoihin. Mä sain päälleni sellasen ratsastajan mekkoon, ja voi että kun tunsin oloni naiseks! Eikun tylli alle, letit päähän ja menoks. Naureskeltiin, että kun pistän blogiin kuvia niistä asuista, niin kaikki tulee luuleen että meksikolaiset pukeutuu aina niin.

serkku Karla <3

Miltein koko ilta meni sit kuvia ottaessa, koska kaikki halus kuvaan mun kanssa, tunsin itteni ihan julkkikseks. Pikku hiljaa poskia alko särkeen ja tuntu et mun naama jämähtää kohta sellaseen tekohymyasentoon. Itsenäisyys on näillä tosi iso asia, mitä kunnioitan täydellä sydämellä ja oonhan mäkin tietenkin ylpee mun uudesta kotimaasta. Koko viikonlopun miltein hauskimpia hetkiä oli, kun miesten (mukaanlukien mun iskä) oli aikomus tehä sellanen perinteinen lippumarssi, mutta se päätykin sitten siihen et kaikki nauro kippurassa, kun se oli niin huvittavaa kun miehet yritti olla niin tosissaan, mutta niillä ei ollut oikeesti mitään hajua mitenkä marssia rytmissä ja se näytti vaan epämääräseltä räpellykseltä. Lopulta ne sai kuljetettua lipun kappelin torniin, josta heilutettiin lippua, soitettiin kelloa ja kaikki huusi viva méxico. Yön koittaessa kaikki oli kerääntynyt suurelle patiolle, viltteihin kääriyyneinä kynttilöiden loisteeseen. Piste I:n  päälle oli, kun tumma sydäntensulattaja (tai ainakin yhden sydämen sulattaja heh) kaivo kitaran esiin ja kaikki laulo mukana espanjankielisiä rakkauslauluja. Siitä ei ollut täydellisyys kaukana.

raketteja aina rakettejen perään. täällä ei hajuakaan suomen K18 laista 

kuka ei kuulu joukkoon?

the best family <3

papá <3

takana serkku Lalo ja isoäiti aka Mexican wonderwoman

Kun muut kärsi kylmyydestä ranchilla, niin me nukuttiin Karlan ja porukoitten kanssa täydellisesti muakavissa hotellisängyissä. Kaheltatoista, kun isoäidit oli vihdoin saaneet itsensä valmiiks lähettiin takas ranchille, jossa meitä odotti aamupala. Se ruoka sielä oli vaan niin ah taivaallista, niinkun meksikolainen ruoka yleensäkin. Maanantaina (joka siis oli kaikilla vapaapäivä) myös odotti se pitkään odotettu hevosratsastus! En ollu koskaan ratsastanut aijemin, joten hieman jännitti. Sain sit tietenkin sen oikuttelivimman hevosen, joka ensimetreiltä alko kuljettaan mua just sinne minne en halunnut. Kiljuin sielä apua ja ajattelin et jösses tää ei tuu päätyy hyvin. Kasasin kuitenkin itteni ja päätin et en pelkää ja aloin laulaan rohkasulauluja ittelleni ja hevosella ja homma alko rullaan. Maisemat ratsastaessa oli mitä upeimmat ja oli älyttömän hauskaa, eikä edes eksytty veljien ja serkun kanssa! Kun pojat alko meneen kovempaa mun edessä, mun heppa pätti et ei käy päinsä ja lähti hullua kyytiä painaan jouko kärkeen. Sielä sit karjuin, että pliis ette viittis mennä noin lujaa et mä kuolen kohta. Vastaukseks sain mulle omistetun laulun Swedish House Mafian Don't you worry child biisistä "Dont you worry dont you worry Emiliaaaa, see Horse's gotta plan for you" eikä siinä naurua enää pystynyt pidätteleen. Kun pylly alko oleen jo niin kipee, et alettiin pelkään et kukaan ei kävele viikkoon, päätettiin palata tilalle.

mun lemppari kuva, serkku ja hevonen kauneimmillaan

Kun oltiin oltu ratsastamassa, miltein kaikki oli kadonnut toiselle tilalle, jonne päätettiin lähtee kans. En mä sitä ihan tilaks kutsuis, sillä se oli vielä valtavampi kun meijän, ei huhhuh! Sielä tosin ei voinut enää asua, sillä se oli niin vanha ja siitä oltiin tekemässä museo. Osaan vaan kuvitella kuinka upeelta sielä on näyttänyt vuosia sitten.

toisen ranchin yks neljästä jättimäisestä rakennuksesta

 Tiivistettynä viikonloppu oli täydellinen. Tuntuu, että tästä tekstin välitykseltä ei pysty välittään sitä kuinka hauskaa mulla oli! Paljon ihania ihmisiä, paljon naurua ja ruokaa. Oon myös niin onnellinen, et tutustuin niin hyvin mun serkkuun Karlaan, joka on jo ihan isosisko mulle. Onneks saan nauttia sen seurasta sunnuntaihin asti, ennen kun se palaa takas kotiin. Kaks iltaa sitten alotettiin sellanen lääkekuuri koko perheen kanssa, jonka pitäs tappaa kaikki bakteerit mahasta. Kiitos sen lääkkeen oon ollu kahtena aamuna niin huonovointinen, et äiti on käskenyt mun jäädä sänkyyn. Oon sit ollut vaan kotona ja ollut tekemättä mitään, nauttinut vaan (taas) siitä kun  voi vaan olla. Mietin, et miks ihmiset sano et Bruno Marsin Lazy Song on vaihtareitten themesong, mut ny mä ehkä ymmärrän hahaa!

Loppuun vielä pikku hehkutus: viikonloppuna varmistu, että reilun kahen viikon päästä viikonloppuna starttaa reissu mun serkun ja sen kavereitten kanssa Acapulcoon, joka on siis tunnettu rantakaupunki Meksikossa. Lennetään yksityislentsikalla sinne, vietetään päivä biitsillä ja veneellä ja seuraavana päivänä lennetään takas. Arvatkaa vaan kuinka innoissani oon!

Huomenna sit taas jo viikonloppu JA

lauantain kaks kuukautis päivä. Miten

tää aika lentää tälleen? Pusui sinne! 

t. onnellinen vaihtari

Emppu