viva méxico

Taustamusaks voi pistää yhen mun espanjankielisestä lempibiiseistä soimaan : 

Niin se viikonloppu hurahti ja nyt jo puksutellaan hitaasti mutta varmasti torstaissa. Viikonloppuna siis vietettiin Meksikon itsenäisyyspäivää ja pakko sanoo, että oli kyllä yhtiä parhaita viikonloppuja täällä tähän mennessä! Ei huolia, ei sressiä, ei kiirettä vaan pelkkää huoletonta menoo ja ihania ihmisiä ympärillä.

Perjantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut lähtee mihinkään illanviettoihin kavereiden kanssa vaan pysyin ihan kotona. Illalla mentiin hakeen lentokentältä mun serkku Karla, joka lensi Monterreystä tänne itsenäisyyspäiväks pikku lomalle. Kentältä tultiin vakkari tacoravintolan kautta kotiin myöhään alkuyöstä. Lauantaina nukuin sit puoleen päivään asti ja nautin siitä, kun ei tarvinnut tehä yhtään mitään. Illalla mentiin perheen, isoäidin ja Karlan kanssa leffaan ja ravintolaan kattoon Mayweather vs. Alvarez, koska Alvarez on meikäpoikia eli meksikolainen. Leffassa oli hulvatonta, kun  siinä oltiin puolet ajasta Meksikon puolella ja kyllä nauratti kun ymmärsi kaikki ne espanjaks sanotut haukkumasanat ja muut ivaukset, jotka oltiin jätetty tekstityksen ulkopuolelle. Ottelua kattellessa tuli taas huomattua hauska kulttuurillinen huomio Meksikosta, koko ravintola oli täysillä mukana ottelussa ja se huudon ja taputuksen määrä oli mieletön joka tuli hyvän iskun myötä. Vaikka ottelussa tulikin tappio, niin viva méxico huudot kaiku pitkään.

mun ei tarvi koskaan murehtia valokuvaamista, kun mun hovikuvaajat haluu tehä sen vapaaehtosesti mun puolesta

Sunnuntai aamun oli sitten the day, 15.9 itsenäisyyspäivä. Meijän päivä starttas tukevalla aamupalalla ja ahtautumalla kahteen autoon. Mun perhe meni yhteen autoon ja mä pääsin sit fiilisteleen girls on the road tunnelmaa, kun hyppäsin autoon kahen isoäidin, serkun ja sukulaisrouvan kanssa. Keski-ikä autossahan oli se viisikymmentä vuotta, mutta se ei menoa haitannu. Matkan kulu noin kaks tuntia kun puksuteltiin huonokuntosia teitä lähelle Pachucaa, pienen pieneen kaupunkiin, tai pikemminkin kylää. Käytiin heittämässä tavarat hotelliin ja mentiin ostaan länkkärihattuja ja buutseja. Koska sato, niin yks nainen heitti mun niskaan sit sellasen huivin, joka on kuulemma perinteinen asuste täällä. Näytin sit nunnalta kun sielä tallailtiin katuja, mutta ei se haitannu pikemminkin oli vaan huvittavaa.

pari veikkaa ja joku nunna

las abuelas <3

tylsyyden yllättäessä on aina hyvä pelata Candy Crushia, ollaan dream team!

Vihdoin päästiin sit suvun maatilalle. Mun mielessä olin kuvitellut sen isoks maalaistaloks, mut kun päästiin sinne niin mun suu kirjaimellisesti loksahti auki. Sehän oli pieni kylä miltein! Mun oli pakko kysyy, et oks tää nyt ihan varmasti oikee paikka ja olihan se. Kaikkialla oli vihreetä maaseutua kun ajettiin isoista kivi porteista sisään. Edessä häämötti hevosaitauksia ja suuret kivimuurit joidenka sisällä se ite asutus oli. Kivimuurien sisällä oli useita rakennuksia, kappeli, hevostallit, eläinautauksia ja keskellä suuri patio. Paikan päällä oli yli 50 sukulaista, joista tunsin etukäteen vaan mun perheen, isoäidit ja tädin perheen. Mutta oli hauska huomata, miten kaikki jo etukäteen tiesi mut, et olin SE suomalainen vaihtari hahaa. Kun ilta oli jo pimennyt hyvään tahtiin ja kaikki oli hiljaa valunut paikalle alko pukeutuminen. Miehet pukeutu tiukkoihin housuihin ja olkatopattuihin takkeihin ja naiset erilaisiin mekkoihin. Mä sain päälleni sellasen ratsastajan mekkoon, ja voi että kun tunsin oloni naiseks! Eikun tylli alle, letit päähän ja menoks. Naureskeltiin, että kun pistän blogiin kuvia niistä asuista, niin kaikki tulee luuleen että meksikolaiset pukeutuu aina niin.

serkku Karla <3

Miltein koko ilta meni sit kuvia ottaessa, koska kaikki halus kuvaan mun kanssa, tunsin itteni ihan julkkikseks. Pikku hiljaa poskia alko särkeen ja tuntu et mun naama jämähtää kohta sellaseen tekohymyasentoon. Itsenäisyys on näillä tosi iso asia, mitä kunnioitan täydellä sydämellä ja oonhan mäkin tietenkin ylpee mun uudesta kotimaasta. Koko viikonlopun miltein hauskimpia hetkiä oli, kun miesten (mukaanlukien mun iskä) oli aikomus tehä sellanen perinteinen lippumarssi, mutta se päätykin sitten siihen et kaikki nauro kippurassa, kun se oli niin huvittavaa kun miehet yritti olla niin tosissaan, mutta niillä ei ollut oikeesti mitään hajua mitenkä marssia rytmissä ja se näytti vaan epämääräseltä räpellykseltä. Lopulta ne sai kuljetettua lipun kappelin torniin, josta heilutettiin lippua, soitettiin kelloa ja kaikki huusi viva méxico. Yön koittaessa kaikki oli kerääntynyt suurelle patiolle, viltteihin kääriyyneinä kynttilöiden loisteeseen. Piste I:n  päälle oli, kun tumma sydäntensulattaja (tai ainakin yhden sydämen sulattaja heh) kaivo kitaran esiin ja kaikki laulo mukana espanjankielisiä rakkauslauluja. Siitä ei ollut täydellisyys kaukana.

raketteja aina rakettejen perään. täällä ei hajuakaan suomen K18 laista 

kuka ei kuulu joukkoon?

the best family <3

papá <3

takana serkku Lalo ja isoäiti aka Mexican wonderwoman

Kun muut kärsi kylmyydestä ranchilla, niin me nukuttiin Karlan ja porukoitten kanssa täydellisesti muakavissa hotellisängyissä. Kaheltatoista, kun isoäidit oli vihdoin saaneet itsensä valmiiks lähettiin takas ranchille, jossa meitä odotti aamupala. Se ruoka sielä oli vaan niin ah taivaallista, niinkun meksikolainen ruoka yleensäkin. Maanantaina (joka siis oli kaikilla vapaapäivä) myös odotti se pitkään odotettu hevosratsastus! En ollu koskaan ratsastanut aijemin, joten hieman jännitti. Sain sit tietenkin sen oikuttelivimman hevosen, joka ensimetreiltä alko kuljettaan mua just sinne minne en halunnut. Kiljuin sielä apua ja ajattelin et jösses tää ei tuu päätyy hyvin. Kasasin kuitenkin itteni ja päätin et en pelkää ja aloin laulaan rohkasulauluja ittelleni ja hevosella ja homma alko rullaan. Maisemat ratsastaessa oli mitä upeimmat ja oli älyttömän hauskaa, eikä edes eksytty veljien ja serkun kanssa! Kun pojat alko meneen kovempaa mun edessä, mun heppa pätti et ei käy päinsä ja lähti hullua kyytiä painaan jouko kärkeen. Sielä sit karjuin, että pliis ette viittis mennä noin lujaa et mä kuolen kohta. Vastaukseks sain mulle omistetun laulun Swedish House Mafian Don't you worry child biisistä "Dont you worry dont you worry Emiliaaaa, see Horse's gotta plan for you" eikä siinä naurua enää pystynyt pidätteleen. Kun pylly alko oleen jo niin kipee, et alettiin pelkään et kukaan ei kävele viikkoon, päätettiin palata tilalle.

mun lemppari kuva, serkku ja hevonen kauneimmillaan

Kun oltiin oltu ratsastamassa, miltein kaikki oli kadonnut toiselle tilalle, jonne päätettiin lähtee kans. En mä sitä ihan tilaks kutsuis, sillä se oli vielä valtavampi kun meijän, ei huhhuh! Sielä tosin ei voinut enää asua, sillä se oli niin vanha ja siitä oltiin tekemässä museo. Osaan vaan kuvitella kuinka upeelta sielä on näyttänyt vuosia sitten.

toisen ranchin yks neljästä jättimäisestä rakennuksesta

 Tiivistettynä viikonloppu oli täydellinen. Tuntuu, että tästä tekstin välitykseltä ei pysty välittään sitä kuinka hauskaa mulla oli! Paljon ihania ihmisiä, paljon naurua ja ruokaa. Oon myös niin onnellinen, et tutustuin niin hyvin mun serkkuun Karlaan, joka on jo ihan isosisko mulle. Onneks saan nauttia sen seurasta sunnuntaihin asti, ennen kun se palaa takas kotiin. Kaks iltaa sitten alotettiin sellanen lääkekuuri koko perheen kanssa, jonka pitäs tappaa kaikki bakteerit mahasta. Kiitos sen lääkkeen oon ollu kahtena aamuna niin huonovointinen, et äiti on käskenyt mun jäädä sänkyyn. Oon sit ollut vaan kotona ja ollut tekemättä mitään, nauttinut vaan (taas) siitä kun  voi vaan olla. Mietin, et miks ihmiset sano et Bruno Marsin Lazy Song on vaihtareitten themesong, mut ny mä ehkä ymmärrän hahaa!

Loppuun vielä pikku hehkutus: viikonloppuna varmistu, että reilun kahen viikon päästä viikonloppuna starttaa reissu mun serkun ja sen kavereitten kanssa Acapulcoon, joka on siis tunnettu rantakaupunki Meksikossa. Lennetään yksityislentsikalla sinne, vietetään päivä biitsillä ja veneellä ja seuraavana päivänä lennetään takas. Arvatkaa vaan kuinka innoissani oon!

Huomenna sit taas jo viikonloppu JA

lauantain kaks kuukautis päivä. Miten

tää aika lentää tälleen? Pusui sinne! 

t. onnellinen vaihtari

Emppu

heihei mitä kuuluu

Ja sieltä pamahti 100 lukijaa, oij oij oij! Mitä vitsiä, oon sanaton mutta siis hullun siistii! Kiitos! Ja siis moikka vaan taas. Tarkotuksena ei oo nyt tappaa kaikkia lukijoita tylsyyteen ja kertoa taaaas koulusta, mutta kasailin tähän vähän viimeisimpiä kuulumisia, ajatuksia ja havaintoja (jotka kaikki liittyy jollain tavalla kouluun) heh.

kun aurinko palas takas lomalta

ahkeraa englannin opiskelua labrassa,  joka useimmiten menee siinä kun kaverit opettaa espanjaa

Se on pakahduttavan ihanaa, mitenkä ihmiset on täällä niin ulospäinsuuntautuneita. Ei tulis Suomessa kuuloonkaan, että kun oot vessassa niin koulun siivooja alkais jutteleen sulle mukavia ja kyseleen, että mitenkäs sun espanja edistyy ja joko ymmärrät enemmän. Hehee taidan ymmärtää enemmän, kun ton keskustelunkin ymmärsin, jee! Ihmiset on muutenkin erittäin ystävällisiä, tai ainakin mulle on ollut. Joka päivä tulee joku ihan uusi naama moikkaan ja tietenkin antaan poskipusun ja ystävällisiä hymyjä satelee pitkin päivää. Mua varoteltiin ennen Meksikoon tuloo, että kannattaa olla varovainen, sillä meksikolaiset tytöt on helposti mustasukkaseks tulevaa sorttia ja peloteltiin kauhutarinoilla juoruista mitä vaihtareista oli pistetty kiertään kouluissa, ihan mustasukkasuudesta vaan. Vaikka aluks olinkin vähän huolissani, niin  en oo onneks noihin ongelmiin joutunut, vaan oon positiivisesti yllättynyt siitä, miten  kaikki on ollut vähintään triplasti mukavampia mihin olin varautunut. Oon päässyt välttään ikävyydet ja kaiken turhan draaman ja toivottavasti tilanne jatkuis samana koko vuoden! Oon kyllä tosi onnekas mun koulun suhteen, sillä sielä (kuinka kliseiseltä kuulostaakin) kaikki on kaikkien kavereita. Tietysti kaikilla on omat kaveriporukkansa, kuten mullakin, mutta mitkään porukat ei oo suljettuja vaan ihmisiä poukkoilee porukasta porukkaan ja kaikki on tosi mukavia kaikille.

mun luovuuden multiuipentuma hahaha.  yhtiä oppituntien mukavuuskia on, et voin kirjotella suomeks mitä lystää ja kukaan ei tajua hölkäsen pöläystä!

Enkä tuu varmaan koskaan tottuun siihen, että kaikki tuntee mut koulussa. Yks päivä ennen laboratorio tuntia etsiskeltiin koulun pihalta kaverin kanssa ötököitä mikroskooppi tutkimuksia varten ja yhtäkkiä kuulen kun lauma ihmisiä huutaa mua nimeltä. Kun nousin sieltä pusikosta, niin koulun kuutos luokkalaiset (eli siis ne abit) oli tiputtanu jotain ylimmäisestä kerroksesta ja pyys mua heittään sen niille. Tuli hauska olo, että aijaa tekin tiiätte kuka mä oon. Yleensäkkin huuteluita kuulee koulussa paljon, siis sellasia positiivisia ja kuten jo mainitsin niin ystävällisiä hymyjä satelee pitkin päivää. Myös on huvittavaa, mitenkä opettajat automaattisesti olettaa että poika on rakastunu muhun, jos se juttelee mulle tunnilla. Oi ja voi, miten mä tuun sopeutuun suomalaiseen kouluun tän kaiken huomion ja eksoottisuuden jälkeen, kun oonkin yhtäkkiä ihan samannäkönen ja samanlainen kun kaikki muutkin. Noh se on sen ajan murheita sitten.

Tänään oli sit ensimmäiset cheerleader reenit! Kyllä, oon siis nyt virallisesti joukkueessa. Mikä huvittavinta, tässä on siis loistava esimerkki meksikolaista meiningistä ja tavasta hoitaa asioita,  en ees tiennyt että oon joukkueessa, sillä siitä ei mainittu missään.  Maanantaina koulussa mun kaveri, tai siis "aviomies" (tai siis sillä nimellä hän itesään kutsuu hahaa)  tuli ihan puskista sanoon, et joo Emilia sulla on reenit sit tiistaisin ja torstaisin. Olin että, ai kiva kuulla! Olin sit tänään reippaana paikalla kello kolme, mut ketään ei näkynyt missään. Kun kello oli kymmenen yli, ajattelin että joo no nään on meksikolaisia, että ihan perus kauraa et kaikki on myöhässä. Kun kello oli sit 20 yli eikä tyttöjen tai valmentajan olinpaikasta ollut harmaintakaan hajua, paikalle pamahti joku koulun työntekijä jota en ollut aijemin nähnyt. Moikattiin ja hän oli jatkamassa matkaa, mutta pysähtykin ja kysy että "Hei ooksää se suomalainen tyttö?" Siinä sit hetki juteltiin,  ja kävi ilmi että hän työskentelee lähinnä koulun nettisivujen parissa ja kerto että olikin jo etsiskelly mua, koska kuulemma pitäis tehä haastattelu ja ottaa kuvia musta, sillä koulu haluaa että musta tehään juttu koulun nettisivuille. Mikäs siinä! Samalla paikalle pamahti toinen mies, joka on kanssa töissä koululla ja se siinä soitteli muutamia puheluita ja kävi ilmi, että reenit alkaa 15.30. Nice to know!

Kaikesta huolimatta, huhhuh jäi kyllä hyvä fiilis ensimmäisten reenien jälkeen! Se valmentaja on mitä mahtavin: täynnä energiaa, nuori, tosi kannustava ja lahjakas. En oo täysin varma, mutta ilmeisesti meitä on joukkueessa siis huimat kuusi tyttöä, mutta ei haittaa, tiedossa on ainakin henkilökohtasta valmennusta. Ensimmäinen reeni piti sisällään lihasharjoituksia,  erilaisten hyppyjen reenailua ja saman koreografian jatkamista, mikä alotettiin try outeissa. Oon tosi innoissani ja en malta odottaa, että saadaan koreografia valmiiks ja päästään edustaan koulua. Joukkueen tytötkin on tosi mukavia ja tullaan varmasti lähentyyn huimasti tässä vuoden aikana, kunhan kielimuurista pääsis nopeesti eroon.

Tässä oli nyt tällänen harvinaisen kuvaton ja erittäin tekstillinen postaus, mutta vaihtelu virkistää! Huomenna onkin jo perjantai, voi autuutta. Viikonloppuna rakas Meksiko juhlii itsenäisyyttään, joten ollaan suuntaamassa perheen kanssa suvun maatilalle viikonlopuks. Rakastan mun hassuja sukulaisia, joten oon super innoissani! Luvassa ratsastusvaellusta ja paaljon paljon meksikolaista ruokaa, naurua unohtamatta. Ehkä saatan myös juhlan kunniaks kaivaa kaapista viimisen jäljellä olevan levyn Fazerin suklaata. Ja kyllä, tämä oli suora vihjaus siitä, että suklaata saa lähetellä tänne heh.

Ps. Voin kertoo salaisuuden, että se on miltein enemmän mun velejet kun mä, jotka himoitsee sitä suklaata niin paljon.

Nyt nukkumaan ja aamulla 

reippaana kouluun!

Moiksu,

Emppu

on niin helppo olla onnelinen

pirteenä kello seitsemän enkun tunnilla

Tsaukki! Miten huvittavaa onkaan tää elämä, just kun kerroin siitä että kuinka kiva on mennä kouluun kun ikinään ei tiiä mitä tapahtuu, ja heti seuraavana päivänä oli sellane päivä koulussa että huhhuh! Eilen oli siis jonkin näköset vaalit koulussa, jossa koulun "oppilaskuntaan" pyrkivät ihmiset yritti voittaa ääniä puolelleen. Kuutosluokkalaiset ( eli meidän kielellä abit) oli muodostanu ryhmiä, joilla ne sit pyrki sinne "koulun johtoon" ja joukkueita oli kaks, punaset ja siniset. Koko koulu olikin sit tästä kyseisestä päivästä sekasin. Ensimmäisellä tauolla kun päästiin poist tunnilta,  oli koko piha koristeltu sinisillä ilmapalloilla ja ihmisten naamoissa oli sinisiä sotamaalauksia. Ruokalan eteen oli kerääntynyt porukka ja sielä kaiuttimet pyöritti bilemusaa, savukone tuprutteli savua ja sinisen joukkueen jäsenet tarjoili jätskiä (tietenkin sinisistä kulhoista), poppareita ja kaikkien kilpailujen merkeissä mm pojat sheikkaili kilpaa ja kaikkee muuta yhtä hauskaa.

cooleimmat pantsit evör, NOT

 Täällä ilmeisesti panostetaan paljon tälläsiin ja ihmiset ottaa tämmöset jutut tosissaan. Ja sen huomas punasen tiimin nyrpeistä naamoista. Niitä sinisen joukkueen kilpailuja kattellessa tuli naurettua vatsalihakset kipeeks. Yks iso asia mitä rakastan Meksikossa on, että täällä ei paljoo ujostella vaan kaikkeen mennään mukaan täysillä ja etenkin ELETäÄN HETKESSÄ. En sanois itteeni pidättäytyväiseks ihmiseks, mutta tossa elämänasenteessa on jotain opittavaa mullakin!

Keren ja sotamaalaukset

ikkunat, peilit ja seinät oli täynnä punasta ja sinistä

maailman söpöin Darinka

Eilen oli muutenkin älyttömän hyvä päivä ja "sadekauden" keskelle saatiin kunnon auringonpaistetta, jopa niin paljon että koulun jälkeen pääs hetkeks ottaan aurinkoakin. Voi sitä nautintoo! Viime päivinä on vaan ollut niin helppo olla onnellinen. Koulussa torstai on aina mun lemppari, sillä aamulla voi vetästä vaan urheiluasun pökät jalkaan ja heti aamulla o taller, suorakäännös on työpaja, mutta ne on siis vähänkun valinnaiset koulussa. Mut laitettiin sellaseen elokuvien historia tunnille, jossa me siis kattellaan puolessa vuodessa noin 9 leffaa, jotka kertoo historian eri vaiheista. Täl hetkel on menossa joku Gladiaattorin tapanen! Tosin se on dubattu espanjaks, niin mun osalta se leffa on Brad Pittin käsilihaksien kuolaamista hahaa. Ne tunnit on aina aamusin, joten täytyy olla aika lahjakas et sielä ei nukahda kun unihiekka vielä hiertää silmää, luokka on täysin pimee ja alla pehmeet penkit.

meijän luokka, tässä huoneessa vietän miltein mun koko koulupäivän

liiksatunti ja nätit urheiluasut

Torstaista tekee nautinnollisen myös se, että sillon lukuaineitten lomassa on liiksatunti. Ei sitä kyllä liiksaks ihan sanois, sillä tärkein suoritus sielä on, että sä pukeudut pakolliseen urheiluasuun hahaa. Tällä hetkellä sielä tunneilla me suoritetaan ns. kuntotestiä. Meillä on ollut notkeustesti (jonka siis voitin jehee), coopperi (jonka kylläkin kävelin koska olisin lyyhistyny ensimmäisen 100m jälkeen koska olin kipeenä hullussa yskässä ja aurinko porotti täysiä) ja eilen oli sit vatsalihas testi, jossa tehtiin 30 sec niin monta vatsaa kun pysty ja siin olikin sit se liiksatunti.

iPad tunnilla lisäsin mun pädille Helsingin ajan haha badass

Tää Mexicon sää on kyllä yhtä yllättävä kun koko maa ittessään. Päivällä kun oli ihana helle, niin illalla yhtäkkiä pamahti kunnon sade. Ja se sade täällä ei oo mitään pientä tihkua.. Tulipa törmättyä sellaseenkin outouteen täällä, että kun mentiin illalla iskän ja veikan kanssa syömään tacoja niin ravintolan pihassa odotti ravintolan työntekijä sadetakki päällä, kumpparit jalassa, sateenvarjo kädessä ja joku ihme ritilikkö kainalossa. Ihmettelin et mikäköhän toi sit on, mut nopeesti tajusin, kun se mies tuli ja asetti sen ritilikön auton oven ulkopuolelle ja avas oven. Kurkkasin sit alas, niin siinä meni sellanen kunnon virtaava joki ja jalat ois ollut polvia myöten läpimärät ellei siinä olis ollut sitä pientä koroketta.

ja taas ruokakuvia 

Tänään kanssa ollut älyttömän hyvä päivä, oi että! Koulussa oli teemapäivä, että pukeuduttiin niinkun meksikolaiset (jep, en pääse ikävöimään rakkaan TYK in teemapäiviä), mut lähinnä ihmiset oli pukeutunu meksikonlipun väreihin ja mä unohdin koko päivän. Hauskinta oli, kun koulun toinen vaihtari saksasta, joka muutenkin on kaikkia kaks päätä pidempi paineli sit koko päivän jättimäinen sombrero päässä. Maukasta! Koulusta oli ihana palata kotiin, kun äiti sano et sulle tuli paketti Suomesta. Olin että NETA?! Mikä on nuorten slangii täällä ja tarkottaa vähän samaa, ku suomeks ollaan silleen "ai oikeesti!?" Se on ihan mun vakisanastoo nykyään. Back to the sotory, juoksin siis mun huoneeseen ja repäsin paperit nopeesti pois ja mitä sielä odottikaan, SALMIAKKIA ja Jenkki -purkkaa! Voi sitä tunnetta kuinka vesi tulvahti kielelle, oi kyl mun nyt kelpaa taas hetken aikaa! Mukana oli myös neljä paperia terveisiä mun rakkailta ihmiset. Oi että, oon kyllä yks onnellinen.

KIITOS RAKKAAT <3

Nyt alan laittautuun ja kohta lähen Reginan kanssa kaverille 

viettään iltaa. Voi viikonloppu, mä niiin rakastan sua!

Emppu