COYOACAN

Perjantaina vähän ennen kuutta olin valmiina reissuun. Kipasin tosta parin talon päähän,

jossa pihalla oli jo porukka seisoskelemassa ja potkimassa futista kadulla. Hypättiin autoon

ja ahtaasti matkustettiin pienen matka päähän tohon lähelle, josta otettiin autollinen lisää 

porukkaa mukaan. 

Matka kulu hitaasti, sillä Mexico Cityn ruuhkat hahaa! Ruuhkat ei kuitenkaan latistanut 

fiilistä, vaan matka taittui mukavasti lauleskellessa radion mukana ja naureskellessa mulle, 

kun yritän vääntää espanjaa. Ruuhkista vielä sen verran, että tykkään niistä jostain kumman 

syystä. Ehkä siks, koska niissä on kunnon big city fiilistä, tai no täähän on kunnon big city! 

En tiiä koska totun siihen, että asun miljoonakaupungissa. Jotenkin en vois olla onnellisempi 

mun asuinpaikasta täällä Meksikossa. Tää esikaupunkialue missä asustelen ja missä esim mun 

koulu on, on niin rauhallinen ja turvallinen paikka (noin 5 miljoonaa asukasta hahaa) ja sit ku 

hurauttaa autolla, niin sä oot parissa minuutissa jättimäisen Cityn sykkeessä. Love it, love it, 

love it. En vieläkää hahmota sitä, kuinka iso Mexico City on, koska tää on vaan jääääätävän iso! 

Ennen lopullista määränpäätä pysähdyttiin sellasella hienolla alueella. Siinä oli niinkun 

ravintola, jonkinlainen museo ja muita tiloja, mutta vuosia sitten se koko mesta on ollut

jonkun talo. Kelpais mulle sellanen talo! 

kreisit meksikolaiset !

Viimein sit saavuttiin Coyoacaniin, joka oli täynnä ihmisiä, jotka oli tullut viettään iltaa. Jopa
autolle oli miltein mahdotonta löytää paikkaa, koska kaikkialla oli porukkaa. Ihmiset sanoo, että
Coyoacaniin kun menee, kantsii mennä illalla, sillä silloin sielä on hienointa. Ja oikeessa taitaa
ihmiset olla. Oli ihan sellanen tunne, kun ois ollut ulkomailla. Tai siis oonhan mä ulkomailla,
mutta oli sellanen lomafiilis! Koko automatkanmatkan kaikki oli ollu silleen "CHURROS!"
"JEE KOHTA CHURROJA, SUN ON PAKKO MAISTAA NIITÄ!" ja kaiken sen
hehkutuksen jälkeen on pakko myöntää, että odotukset oli aika korkeella.

siinä ne häämöttää

Churrot on siis tollanen pitkä leivonnainen, jonka esim on voinut bongataSerranon
perhe -sarjasta. Se on uppopaistettu ja pyöritelty sokerissa. Mulle sit ojennettin
sellanen käteen, vielä Nutellalla kuorrutettuna. Ja voi että, en oo oikeesti maistanut
mitään niin taivaallisen hyvää!! Siis ei jummijammi. Oisin voinu vetää niitä vaikka
kymmenen heti putkeen! Onneks ihan meijän lähellä on koju, missä noita myydään.
Täytys varmaan piakkoin käydä koeajamassa ne,  hahaha. Coyoacnissa sit kierreltiin
ja kaarreltiin ja käytiin sellasella pienellä ostarilla. Oli kyllä ikimuistonen reissu, näitä
lisää kiitos! Kun myöhään illalla selviydyttiin kotiin saakka, ensimmäisenä sisään
astuttuani sanoin iskälle "WE ATE CHURROS AND I LOOOOVE THEM". Siinä kaikki.

Tänään herättiin Reginan kanssa aikasin aamulla (jotta ensimmäinen kouluaamu ei olis
tuska) ja mentiin aamukävelylle saattaan Reginan pikkuveli kouluun, jolla alko tänään jo
koulu. Meillä alkaa sit huomenna ja oon tosi innoissani, mutta samalla vähän jännittynyt.
Tajusin, että tää on mun ensimmäinen kerta, kun meen kouluun ja oon se new girl, koska
Suomessa oon ollut kotipaikkakunnalla koulussa, jossa kaikki tuntee kaikki ja lukioon
mentäessä tunsin sieltä jo paljon porukka. Oon kyllä niin onnellinen, että mulle on Regina
koulussa tukena ja turvana, ja luultavimmin sen myötä vältyn pahimmilta eksymisiltä!

Koululta high schoolin edestä. Toi piha laskeutuu tosta alas vasemmalle ja sielä on esim jalkkis
ja koris kenttä. Rakastan tota pihaa, ah !

Regina

Tässä kaikki tällä kertaa,

see you later alligator!

Emppu