maanantai 16. joulukuuta 2013

vastaukset osa 2

Nyt kun on kotiuduttu uuteen perheeseen, niin ajattelin viimein julkasta nää pitkään valmiina olleet kysymykset! Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja btw, täällä kaikki täydellisesti.

Elämä on ollut aika kiireistä, kun oli muutto ja kaikki. Mulla oli ensimmäiset ja viimiset cheerleader kisat (nykysen koulun joukkueen kanssa). Oli kyl hauskaa ja tultiin kolmansiks, eli ei paha! On ollu kavereitten synttäreitä ja pari viikkoo sitten olin kaverin perheen kanssa teatterissa. Oli kyllä hauska kokemus sekin! Oon nauttinu viimesistä päivistä koulussa, mutta nyt periaatteessa alotin jo koulusta loman, vaikka sitä olis vielä pari päivää jäljellä. Tänään kävin koulun loputtua moikkaan kavereita (viikonloppu on liian pitkä aika erossa haha) ja keskiviikkona meen sit kouluun sanoon kaikille kiitokset ja heipat, kun on viiminen päivä. Ja paljon kivaa on luvassa! Pikkujoulun tapasia illanistujaisia kavereitten kanssa, siskon kavereihin tutustumista, joulun viettoo ensimmäisen perheen kanssa ja uuden vuoden alotus uudessa koulussa. Noin tunnin päästä iskä tulee hakeen mua (siis ensimmäisen perheen iskä) ja mennään illalliselle Rotareiden kanssa. Eli ei tässä tekeminen lopu! Mutta siis kysymyksiin ja vastauksiin: 

tässä tänään, aurinko paisto ja himoitsin glögiä ja pipareita

1. Mitä teet yleensä iltaseitsemän aikaan siellä?
Se riippuu aina päivästä. Oon mun koko oloaikani täällä sanonu, että ikinään ei voi tietää mitä Meksikossa tapahtuu seuraavaks, joten se on paha sanoo haha. Nyt kello on tulossa kohta seittemän ja oon kotona ja datailen ja kohta lähen Rotary tapaamiseen. Viikonlopusin tähän aikaan oon yleensä kavereilla, tai valmistautumassa illan viettoon. Myös usein perheen kanssa leffassa tai syömässä. 

Gossip Girl mun vauvan kanssa kuuluu myös kello seitsemän puhasteluihin

2. Mikä Meksikossa yllätti sut? 
Se että täällä ei oo kuuma kokoajan! Ajattelin, että lähen Meksikoon ja käytän shortseja vuoden ympäri. Mun kohdalle sit osukin pahin sadekausi ikinä, joten esimerkiks pari kuukautta taaksepäin oli tosi viileetä ja sato kaatamalla. Sadekausi on nyt onneks ohi, mutta kun on "talvi" niin iltasin on tosi kylmä.  Ja vielä kun taloissa ei oo lämmityksiä, tunnen oloni selviytyjäks. Ihmiset naureskelee mulle, että hei kamoon sähän oot Suomesta, ei sulla pitäis olla kylmä.

lämmittämättömät talot ja eskimo minä

3. Mitä tiesit Meksikosta etukäteen?
Pakko myöntää, että en kyllä paljoakaan. Tiesin missä Meksiko sijaitsee ja että siellä puhutaan espanjaa.  Hämärä kuva mulla oli jostai pyramideista ja tietenkin nää huumeongelmat oli jääny jostain syystä korvan taakse. Viikko ennen mun lähtöö uutisoitiin, että meksikolaiset on maailman lihavin kansa, että sekin oli sit tiedossa. Lisäks nippelitietona tiesin, että kaakao on keksitty täällä!

4. Muuttuiko mielikuvasi Meksikosta kun saavuit?
Täysin! Tai sanottaisko, että se ainakin laajeni. Ja kuinka kliseiseltä kuulostaakaan, niin tän hetkinen mielikuva on pelkkää positiivista ja puhdasta rakkautta tätä maata kohtaan.

5. Millaista ruokaa syöt siellä?
Mun ensimmäisessä perheessä syötiin tosi normaalia ruokaa, eli possuu, kanaa, riisii, pastaa, keittoja jne. Ja välillä itsetehtyjä hamppareita ja se oli juhlaa. Mun uudessa perheessä syödään vähän enemmän "meksikolaisittain" eli papuja ja torilloja jne.  Lisäks joka ruualla on aina tortilloja ns. leipänä. Tietenkin syön myös tacoja ja muita täydellisiä meksikolaisia ruokia. Unohtamatta tuoreita hedelmiä, ah.

jokasen vaihtarin tulis ajatella näin
ainakin tollasen jälkeen hahaa

6. Onko joku ruoka yllättänyt?
Ei niinkään, koska oon tottunut aika tuliseen ruokaan. Se ennemmin yllätti että joka ruokaan puristetaan limestä mehua hahaa. 

7. Onko sielä ruoka paljon erikoisempaa kun Suomessa?
Tää perinteinen meksikolainen ruoka on kyllä. Se on paljon paljon tulisempaa ja mausteisempaa, mut mun mielestä parempaa. Tosin ikävöin äidin makaroonilaatikkoo!

8. Mikä sun enkun numero oli ennen kun lähdit ja oliko enkku sulle vaikeeta?
Hmm nyt en kyllä yhtään muista. Lukion ykkösen jälkeen enkku tais olla kasi ja yläasteen päättötodistuksessa 9. Ei se silleen oo koskaan ollut mulle vaikeeta, koska tykkään enkusta ja varsinkin puhua sitä. Oon vaan vähän laiskanpuoleinen opiskelija heh..

9. Pelottiko enkun puhuminen?
Ei pelottanut, sillä oon kuitenkin suht itsevarma mun enkusta ja täällä ei ollu paineita enkun suhteen koska nääkään ei puhu täydellistä enkkua. Joten voidaan yhessä puhua vähän silleen sinnepäin.  Pelotti ehkä ennemmin se, että miten pystyn ilmaseen itteeni ja että jos ihmiset ei ymmärrä mitä yritän sanoo tai ymmärtää väärin.

"Yeah if everyone would stop asking me the date of my flight back home from my exchange year THAT WOULD BE GREAT" 


10. Ootko oppinu espanjaa ja englantia paremmin?
Tänne tultaessa mähän en siis osannut sanoo espanjaks muuta kun moi mun nimi on Emilia. Siitä on edetty nyt siihen pisteeseen, että ymmärrän jo miltein kaiken ja pystyn käymään lyhyitä keskusteluja espanjaks. Mun uudessa perheessä ei puhuta sanaakaan englania, joten kävelen täällä puhelin liimattuna käteen, josta google translaten avulla pystyn jutteleen. Englanti on parantunut joo. Siihen on tullut sellanen flow ja luulis ääntämisenkin parantuneen. Tosiaan siis ajattelen, käytän google translatee ja nään unia nykyään lähinnä englanniks ja pikku hiljaa se espanjakin sinne yrittää änkee (paitsi tietenkin translateen)

11. Saatko paljon huomioo koulussa? Erotutko joukosta?
Joo saan, varsinkin aluks kun olin se uus "blondi" tyttö. Nyt ihmiset on aikalailla jo tottunut muhun, mutta kyllä niitä huuteluja vieläkin kuulee miltein päivittäin ja herätän huomioo aina kun liikun välkillä koulun pihalla. Ja joo erotun kyllä joukosta, koska miltein kaikilla meksikolaisilla on tummat hiukset ja tummempi iho. Mutta en tarkota sillä, et se olis niin kiva juttu. Välillä kun on huonompi päivä ja ei haluu nähä ees itteensä peilistä, ni sillon tekis mieli kaivautua maan alle siltä kaikelta huomiolta.

koulun labratunnit


ja normaalit tunnit

12. Onko sun koululaiset pojat enemmän kiinnostuneita susta kun paikallisista tytöistä? Jos on, niin aiheuttaako se mustasukkasuutta koulun tytöissä?
Hmm. Kyllä ne on, koska oon kumminkin ns. niin "eksoottinen" näille. Ja ei oo aiheuttanu mustasukkasuutta. Mua peloteltiin ennen tänne tuloo, että meksikolaiset tytöt on tosi mustasukkasta tyyppiä, mutta oon kyllä säästynyt miltein täydellisesti kaikelta draamalta ja juoruilulta.

mun tyttöset

13. Saatko paljon huomioo jos kuljet kadulla?
Joo saan ja se vieläkin hämmentää yhtä paljon. Ihmiset tuijottaa pitkää, autot tööttäilee ja vilkuttelee valoja, jotkut osottelee sormella ja kaveriporukat vislailee perään. Siinä on kyllä suuri ero, jos liikun yksin jossain kun jos oon liikkeellä paikallisten kanssa. Yksin jos oon kävelemässä niin pienelläkin matkalla kuulee monet auton tööttäykset.

14. Oliko sulla Suomessa joku tärkee harrastus, jota halusit jatkaa vaihtarivuoden aikana? Jos oli niin ootko pystynyt jatkaan sitä?
Harrastan teatteria ja aluks olinkin menossa mun koulun teatterikerhoon, joka on ihan tunnettu täällä koska se on niin hyvä. Sit kumminkin ajattelin, että miks pysyy siinä saman tutun ja turvallisen harrastuksen parissa, kun nyt on niin ainutlaatunen tilaisuus kokeilla jotain uutta, mitä ei oo aikasemmin tullu kokeiltua.

15. Mikä on yolointa mitä oot tässä vaihtariaikana tehnyt?
Sika hauska kysymys! Musta tää koko vaihtoon lähteminen on ollut sitä kirjaimellista yoloo (YOLO = you only live once). Jokapäiväsessä elämässä tulee käytettyä tätä kyseistä yolo -asennetta. Näin äkkiseltään tulee mieleen se, kun lennettiin sellasella pienen pienellä yksityislentokoneella Acapulcoon. Yolo juttuja on kyllä varmasti vielä paljon edessä!


ja tajusin just, että en ikinään julkassu meijän ihana Acapulco reissun kuvia, hups

16. Onko sun hostperhe rentoa porukkaa, että voit puhua niille vaikka sun syvällisemmistäkin ajatuksista?
Mun ensimmäinen perhe on ihan mahtavaa porukkaa, ja niiden kanssa pystyin puhuun ihan mistä tahansa. Me ollaan tosi läheisiä. Uudessa perheessä uskon että tuun tosi läheiseks näiden kanssa ajanmyötä, varsinkin isosiskon, että en usko että tulee oleen asioita mistä ei voitas puhua. Tällä hetkellä tässä on vaan pieni kielimuuri.

17. Suositteletko vaihtoon lähtemistä, jos englanti on vaikeaa ja epäröi taitojaan?
Ehdottomasti! Mun mielestä, jos yhtään harkitsee vaihtoon lähtemistä niin kannattaa todellakin lähteä, sillä se tulee varmasti kaduttaan vanhempana niin niin paljon, jos jättääkin lähtemättä. Englannista ei kannata murehtia, sillä se kuitenkin paranee hujauksessa ja vaihdossa itsevarmuus kaiken suhteen kasvaa. Vastaus on siis, että KYL-LÄ.

18. Kuinka nopeesti tutustuit/sopeuduit sun hostperheeseen?
Ensimmäinen perhe: Nopeemmin kun olisin osannut odottaa. Veljien kanssa chättäilin Facebookissa ennen mun tuloo paljon ja vanhempien kanssa läheteltiin sähköposteja, joten tiesin niistä jo entuudestaan vähän. Ensimmäisissä postauksissa täältä Meksiksota, kerroin kuinka jo ensimmäisellä automatkalla laulettiin veljien kanssa autossa kauniina enkelikuorona radion säestyksellä. Mut otettiin vastaan heti perheenjäsenenä, joten viikon jälkeen jo tuntu et olisin tuntenut nää ihmiset vuosia ja olin ihan kun kotonani.

parhaat pikkuveikat ikinä

Nykyinen perhe: Oon täällä nyt siis kolmatta päivää ja voin sanoo, että oon jo kotiutunut täysin. Nää otti mut tosi sydämellisesti vastaan ja on tosi ihania ihmisiä. Eli molempiin perheisiin sopeuduin tosi nopeesti. Ehkä se on osa mun persoonallisuuttakin, sillä oon avoin ihminen. En sit tiiä onko se niin hyvä asia Suomeen lähdön kannalta, heh.

uus sisko!

19. Millaisia vasoinkäymisiä sulle on tapahtunut?
Noh, tossa kuukausi sitten tiputin mun iskän antaman iPhonen vessanpönttöön eikä riisielvytyskään  auttanut, joten se on nyt puhelimien hautausmaalla. Toi oli ehkä sellaen "isoin" vastoinkäyminen mitä on tapahtunut ja nyt mulla on uus puhelin (kiitti äippä ja iskä Suomessa heh), joten kaikki hyvin. Tietenkin ihan arkielämässä tulee sellasia pikkusia vastoinkäymisiä, kun joku asia ei mee niinkun oli suunniteltu, mut nekin on jo pian sitten unholassa ja loppujen lopuks asiat on aina kääntyny parhain päin.

20. Ärsyttääkö sua jokin asia meksikolaisissa?
Välillä kun oli tosi väsynyt aamulla koulussa ennen kello seittemää ja kaikki oli jo ihan virkeinä kiljumassa ja höpöttömässä ku papaukaijat, niin sillon teki mieli sanoo pari ilkeetä sanaa ja mennä takas nukkuun. Mut ei mitään suurta, sillä meksikolaiset on niin ihania ja sydämellisiä, et ei niissä voi ärsyttää mikään!

Darinka 18v <3

21. Miten puhuisti jonkun ympäri lähtemään Meksikoon, jos joku harkitsis lähtevänsä sinne vaihtoon? Jos ylipäänsä edes sanoisit niin.
Siis ehdottomasti suosittelisin Meksikoon lähtöö. Varmaan käskisin lukeen täältä mun blogista tätä Meksiko hypetystä ja voisin sanoo suoraan sydämestä, että ei tulis katuun sitä että lähti Meksikoon. Tää maa vie niin mennessään ja kliseisesti sanottuna muuttaa sun elämän tällä ilosuudella ja sosialisuudella.

22. Onko sulla ollut helppoa koulussa? Ymmärrätkö jo edes jonkun verran mitä tunneilla puhutaan?
Koulussa mun ei tarvi oikeestaan tehä muuta kun olla paikalla tuneilla, eli joo on helppoo. Tunneilla ymmärrän, kun opettaja puhuu mulle ja sellasia perus asioita. Välillä uppoudun omiin ajatuksiin esim jos kirjottelen päiväkirjaa tai kuuntelen musiikkia, niin en ees kuule mitä luokassa puhutaan.



23. Saitko nopeesti kavereita sun koulusta?
Joo sain, kiitos mun pelastavan enkelin Reginan joka tutustutti mut sen kavereihin heti ensimmäisenä päivänä. Myös mun luokkalaisista on tullut tosi läheisiä mulle, koska saman luokan kanssa ollaan koko päivä yhessä tunneilla. Ja nää meksikolaiset on niin sosiaalista porukkaa, että ei koskaan päädy oleen yksin, koska aina joku tulee juttusille.

mi amoor <3

ja hassuimmat vekkulit ikinä!


24. Miten sä tutustuit Reginaan ja oliks teil heti paljon juttuu keskenään?
Reginan pikkuveli on mun veljen paraskaveri, joten se oli kuullut musta pikkuveljeltään ja se lisäs mut Facebookissa kaveriks, kun olin Suomessa matkalla lentokentälle ja siinä juteltiin hetki. Se miten ekan kerran nähtiin on aika eeppinen tarina. Tai no eeppinen ja eepinen. Se oli mun ensimmäinen päivä perheessä ja olin mun huoneessa puolikuolleena ihan väsyneenä jetlagista. Sit kuulin alakerrasta paljon pienten lasten ääniä ja äiti huusi että Emilia täällä on vieraita. Siellä sit oli varmaan 15 ihmistä meijän kadulta, jotka oli tullut kattoon meijän koiranpentuja ja tää kyseinen neitonen mukaan luettuna. Siinä sit juteltiin hetki, että hei sähän oot sä. Ja en oo varmaan ikinään antanu kellekkään niin huonoo ensivaikutelmaa itestäni, kun olin niin puoli kuollu. Mutta joo, kaikesta huolimatta meistä tuli Reginan kanssa tosi nopeesti läheisiä. Me tykätään tosi samoista asioista ja sille pystyn kertoon kaikesta tapahtuneista täällä ja tiiän et se ymmärtää. Me ollaan tosi saman tyyppisiä, se on vaan se fiksumpi ja asiallisempi meistä. Se on mun varasisko <3



ihmisiltä näyttäminen on meille miltein mahdotonta
25. Haluisin hirveesti rottarien kautta vaihtoon, mutta siellä on se juttu et pitää olla luokas parhaassa neljänneksessä, ni onko se ihan ehdoton?
Hämmentävää, sillä mä en oo koskaan kuullut tollasesta mitään. Mun käsittääkseni kaikki Rotarit valitsee vaihtarit ihan vapaamuotosen haastattelun perusteella, joten tollasta ei kannata murehtia. Jos oikeesti haluaa lähtee Rotarien kautta vaihtoon (mitä suosittelen enemmän kun lämpimästi) niin mun ohjeena on, että kannattaa ottaan selvää netistä mikä on ittee lähin Rotartklubi ja ottaan yhteyttä sinne esim nuorisovaihtoasiamieheen. Kaiken perustana on, että pitää olla ite aktiivinen. Kukaan ei tuu kotiovelle kysyyn, että hei kiinostaisko sua tällänen vaihtoonlähteminen. 

26. Pitikö sun perheen järjestää jotain isäntäperheitä Suomeen tuleville vaihtareille?
Se ei ollut pakollista, mutta mun vanhemmilta kysyttiin että haluaako ne vaihtarin tai tietäskö ne perheitä jotka olis kiinnostunut ottaan vaihtaria. Mun äiti reippaana kokos kasaan kolmen perheen ryhmän meijän tuttavaperheistä ja mun vanhemmat tulee toimiin kolmantena perheenä tällä hetkellä Suomessa olevalle meksikolaisella tytölle. Se tarkottaa sitä, että kun tuun kesällä takas Suomeen, niin on mahdollista että asuastelen pari viikkoo sohvalla, kun mun huone on käytössä, läppää!

ja loppuhuipennuksena kaunis otos ensimmäisestä aamusta mun Ä-LYT-TÖ-MÄN mukavassa sängyssä
Pahottelut "pienehköstä" odottelusta, mutta siinä oli nyt viimisimmätkin vastaukset teidän kysymyksiin. Toivottavasti saitte nyt vähän lisää irti mun elämästä täällä ja yleisistä ajatuksista. Mulla ei oo mitään liikuttavia loppusanoja enkä tässä turhia ala enää turiseen, joten kuuluillaan taas piakkoin! Rakastan Meksikoo.

Pusuin ja halauksin,
Emppu

perjantai 13. joulukuuta 2013

moving time

Terkut täältä mun tyhjillään olevasta huoneesta matkalaukkujen keskeltä. Noin kahen tunnin kuluttua olis siis suunnitelmissa heittää kamata autoon ja muuttaa uuteen perheeseen. Fiilikset? Kertoisin, jos tietäisin.


Tää tuntuu jotenkin niin älyttömän oudolta.  Oon surullinen, koska tavallaan yks vaihe mun vaihtovuodesta on päättymässä näillä hetkillä. Mulla on ollut niin täydelliset ensimmäiset neljä kuukautta mun perheen kanssa, että mietityttää tuunko ikinään sopeutuun mun uuteen perheeseen niiku sopeuduin tänne. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta mua vähän jännittää koska oon mun koko elämäni ollut se talon ainoo tyttö, se prinsessa ja nyt tuun jakaan sen paikan isosiskon kanssa.  Ja aluks tulee varmasti oleen outoo yrittää elää normaalia arkee ihan uusien ihmisten kanssa uudessa kodissa, jossa on ihan uudet tavat ja käytännöt. Unohtamatta sitä, että kaiken tän muutokse keskellä oon sanomassa hyvästejä kavereille koulussa.

Mutta tosta kaikesta huolimatta oon samaan aikaan innoissani, koska on hienoo päästä kokeen jotakin uutta ja saada vaihtelua jo rutinoituneeseen elämään. Tuun oppiin espanjan kieltä paremmin (koska tässä perheessä ei puhuta yhtään englantia) ja uskon, että mulla tulee oleen monia ikimuistosia hetkiä mun isosiskon kanssa. Itseasiassa heti huomenna ollaan jo suuntaamassa siskon ja sen kavereiden kanssa Cuernavaca nimiseen kaupunkiin, joka on noin 3h ajomatkan päässä täältä. Jotenkin tunnen, että tää on yhtiä sellasista elämän haasteista, että mun pitää ottaa vaan itteeni niskasta kiinni ja osottaa ihmisille, ja ennen kaikkee ittelleni, et mä pystyn mihin vaan. Ja mä oon valmis tähän haasteeseen.

Myös uuden koulun myötä tuun tapaan uusia ihmisiä ja saamaan lisää kavereita. Voin vaan sanoo, että mulla on ollut maailman parhain tuuri näiden perheiden suhteen. Vaikka en mun tulevaa perhettä vielä niin hyvin tunnekaan, niin tiiän että ne on mahtavia ja erittäin sydämellisiä ihmisiä. Mun ensimmäisestä perheestä ei varmaan tarvitse edes mainitakkaan mitään, koska kaikki sen tietää että nää on mahtavinta porukkaa koskaan ja nää tulee aina oleen kun oma perhe mulle. Tai siis enempää herkistelemättä, nää on mun oma perhe, isovanhemmista serkkujen kautta koiriin asti.

eilisen pakkausfiilikset

ja nyt valmiina lähtöön
Mutta tässä tälläset pikapäivitykset! Mulla kaikki vallan mainiosti, nyt vaan suomalainen sisu rinnassa kohtaan Meksikon tuomio haasteita. Enää pitää pakata kone ja sit kaikki on valmista. Pitäkääs mulle peukkuja!

Lämpimin jouluterkuin,
Emppu


torstai 28. marraskuuta 2013

uudet tuulet puhaltaa


Heippa! Niinkun postauksen otsikkokin saatta paljastaa, niin nyt on tulossa vähän uutta informaatioo mun elämästä täällä pallon toisella puoliskolla. Mutta sitä ennen kantsii pistää soimaan yks mun lempparibiiseistä. Oikein hyvänmielen musiikkia, niin uutisetkaan ei tunnu välttämättä niin dramaattisilta.

Mutta asiaan siis. Ilman suurempaa infopläjäystä selitän lyhyesti, että Rotary vuosivaihdossahan on kyse siitä että vuoden aikana asutaan keskimäärin kolmessa eri perheessä. Sehän on kaikin puolin hyvä asia, kun miettii sitä kuinka tulee koettua ja tutustuttua maan kulttuuriin paljon laajemmin, kun sitä pääsee näkeen ja kokeen kolmen eri perheen kanssa. Myös jos on sattunut huonompi tuuri ja ei tuu toimeen perheen kanssa niin hyvin, niin vuosi ei oo pilalla vaan sitten seuraavat perheet saattaa olla just se sun perhe! Unohtamatta sitä, että jos joskus haluaa palata vaihtomaahan, niin on paljon paikkoja missä voi vierailla ja yöpyä.

Keskiviikkona koulussa meillä oli yliopistoja esittäytymässä, joten kaikki oli pukeutunu asiallisesti

Jollain saatto herätä pieni aavistus siitä, mitä oon seuraavaks kertomassa mutta pientä kärsivällisyyttä rakkahat. Oon aikasemmissa postauksissa hehkuttanut mun perhettä, kuinka huippu se on, kuinka tuuri mulla on käyny, kuinka oon täällä ihan kotonani, kuinka oon ihan täyspäinen perheenjäsen tälle perheelle ja muita ylistypuheita. Siitäkin oon maininnut, kuinka mä ja mun perhe ollaan toivottu että voisin viettää mun koko vuoden näiden kanssa. Ja niinhän me pitkään luultiinkin, sillä kun saavuin tänne Rotaryt sano, että niillä ei oo tarjota muita perheitä.

Noh elämä ei mee aina niinkun elokuvissa ja viime torstaina kun iskä tuli hakeen mua meijän vaihtareiten Six Flags -reissusta oli sillä matkassa mukana huonoja uutisia. Ilman mitään kiertelyjä tai kaunisteltuja sanoja se sit sano vaan, että prinsessa mulla on ikävä uutisia. Sulla on muutto edessä, sillä sulle on nyt löytyny toinen perhe. Rehellisesti sanottuna ensimmäiset ajatukset oli että mitä. Eiei. Mä en haluu lähtee mihinkään. Iskä onks mun pakko. Nyt kun oon tässä viikon totutellut ajatukseen, niin kyllä tästä varmasti paljon hyvääkin löytyy.

Eilen illalla mun tuleva perhe tuli meille kahville ja tapasin sit mun tulevan perheen samalla kun mun perhe tapas tänne muuttavan taiwanilaisen tytön. Huomenna me mennään mun perheen kanssa vuorostaan niille, niin mä nään sit mun tulevan kodin ja pääsen tutustuun vielä paremmin mun tulevaan perheeseen. Se kyseinen perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Äiti on tosi lämmin ja hymyileväinen, ja isä myös sellanen herttanen persoona. Tässä perheessä mulla tulee sit oleen 20 vuotias isosisko, joka vaikuttaa ihanan menevältä. Uskon, että meistä tulee läheisiä! Tai ainakin toivon niin. Ensimmäistä kertaa mun elämässäni, tuun jakaan talon prinsessatittelin, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Komeimmat kaksoset maan päällä Carlos ja Andres, unohtamatta mun enekeliä Reginaa

Mutta kuten ostosTV: ssä sanottais "EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!" Jotta mun tuttu ja turvallinen, ihana elämä Meksikossa ei selviäis liian helpolla niin mulla on edessä myös koulun vaihto. Tällä hetkellä oon siis yksityisessä lukiossa ja tuun vaihtaan tammikuussa julkiseen yliopistoon. Miksi? Tuolla mun nykyisessä koulussa en tee oikeestaan mitään ja tässä kyseisessä yliopistossa (jota myös tää mun isosisko käy) on mahdollisuus mennä luokalle missä on pelkästään vaihto-oppilaita. Koulua on 10-14, joka on ihan mukava vaihdos mun tän hetkisiin aamu viiden herätyksiin hahaa, ja noi hurjat neljä tuntia mitä koulussa ollaan, opiskellaan vaan lähinnä espanjaa. Joten ajateltiin, että vaikka mulla kaikki kaverit jääkin sit vanhaan kouluun, niin se on mun omaks parhaakseni, että pääsee tutustuun uusiin ihmisiin ja enne kaikkee että pääsen täyspäiväsesti opiskeleen espanjaa.

Jotenkin niin hämmentävää, että kun mun elämä on tällä hetkellä niin täydellistä ja mukavaa, niin tuntuu kun yhtäkkiä hyppäisin jonkun toisen elämään. Uus perhe, uus koulu, uus koti, uudet kaverit. Kaikki on uutta! Vaikka vähän jänskättääkin, niin samalla oon innoissani. Ja sitten keväällä, kun muilla vaihtareilla on vaihto kolmanteen perheeseen, niin mulla on muutto takas tänne kotiin.

Oon sanonu, että otan kaiken vastaan mitä Meksiko tarjookaan, joten tässä sitä mennään! Ja jos kliseisiks rydytään, niin what doesn't kill you makes you stronger ja uskon vahvasti että kaikella on tarkotuksensa, joten kaikki tulee päätyyn hyvin.

Mutta siinä nyt hetkellisesti vähän sulateltavaa itse kullekkin!
Elämä jatkaa kulkuaan ja nyt nautin täysillä viimesistä viikoista
mun perheen kanssa.
Jauskis jaus,
Emppu

perjantai 22. marraskuuta 2013

six flags baby


Eilen nautin vapaapäivää koulusta, kun meillä oli joka kuinen piiri tapaaminen. Kuukausi sitten oltiin tutustumassa Mexico Cityyn ja sen kulttuuriin tanssiesityksen ja turistibusseilun merkeissä. Tällä kertaa oli kyseessä Six Flags nimisen huvipuiston vallottaminen. Nää piiri tapaamiset on aina ihan älyttömän hauskoja ja niistä nauttii aina tuhat lasissa, koska meijän koko vaihtariporukka on vaan niin ä-lyt-tö-män mahtava!

Torstai aamuna sain sit nukkua pidempään kun normaaleina aamuina, kun kello herätti mut (vasta) 5.20. Pian oltiinki jo autossa keskellä Mexico Cityn aamuruuhkia, kun iskä heitti mut hotellille, jossa odotti jo hyvä määrä puolinukkuvia vaihtareita. Sielä hotellilla oli sit meijän piirin D4170 konferenssi, jossa sivistyneesti syötiin aamupalaa ja meijät vaihtarit esiteltiin. Vaikka kyseessä olikin asiallinen tilaisuus, niin kyllä sielä silti päästiin rentoileenkin ja näyttään kunnon meininkiä vaihareitten rap-esitysten merkeissä. 



Belgia ja Suomi
ok näkymät hotellin katolla

katseet tulevaisuuteen, tai Suomeen




Kun oltiin kauniisti käyttäydytty sivistyneesti koko aamu, oli aika heittää edustustakit huitsin nevadaan, maiden liput laukkuihin ja suunnata pitkään odotettuun Six Flagsiin. Ja ai että. Tuli kyllä vietettyä yhtiä ikimuistosimmista päivistä Meksikossa! Vaihtarit kun pääsee kokoontuun yhteen, niin meistä muuttuu yks ryhmä sekopäitä, joka herättää kaikkien huomion sillä huudon ja naurun määrällä. Kun esimerkiks halutaan laitteeseen, joka on jo suljettu, niin sitten me vaikka tanssitaan laitteen ajajille jotta ne heltyis päästään raukat maailmanmatkaajat huvitteleen. Meistä vaihtareista on muodostunu ihan oma perhe ja tolla porukalla ei vaan oo mahdollista olla tylsää. Mutta kaiken tän ylenpalttisen hehkutuksen sijaan, annan kuvien puhua puolestaan: 

huomaa, että vaihtarit on vallanu Six Flagsin

mun saksalaiset


Alina <3

Huvipuistoilu ei oo mitään ilman voittoleluja

los amooo! saksa, brasilia, turkki, belgia ja suomi edustettuna


suomalaista supervoimaa






Piti sit nauttia meijän tanssiesityksellä ansaitusta vesilaitteesta koko energiakulutuksen edestä. Ja ilmasen suihkun jälkeen kaikki näytti sit...

...tältä

Duracel voimaa Saksasta

Noi sprayt on joku hullu villitys täällä! Pitihän niilläkin sit päästä sotkeen toinen toisemme ja kaikki paikat

saksalaiset..



Six Flagsistä löyty myös vampyyritalo, johon ei kylläkään tän tytön rohkeus riittäny. Olin tarpeeks peloissani jo mun koulun kauhutalossa, niin aattelin säästää itteni sydänkohtaukselta. Mä olin ihan hysteerisenä pelkästään tossa pihalla, kun otettiin kuvia hahaa. Tietenkin mut sit valittiin joukon heikoimmaks lenkiks, ja aina kun katoin muualle niin noi hahmot hiipi mun viereen ja kun käänsin pääni, ne pisti pelottavan naaman mun naamaan kiinni. Hyvä ettei pissa tullu housuun, kun kiljuin niin paljon. Noh, ainakin muilla oli hauskaa. Ja oli noilla hahmoillakin töitä pidätellessä naurua. Voi mua raukkaa.


vielä kun nauratti


Että sellasta meinikiä eilen Meksikossa! Lisäks eilen oli erityinen päivä mulle ja Saralle, koska eilen tuli kuluneeks tasan neljä kuukautta siitä kun saavuttiin tänne. Tuntuu, että olisin viettänyt täällä maksimissaan kaks viikkoo, vaikka toisaalta oon kerennyt kokeneen älyttömän paljon. Havahduin tänään koulussa, että on kyl ihmeellistä kuinka näinkin "lyhyessä ajassa" kun neljä kuukautta, on pystynyt rakentaan ihan uuden elämän toiselle puolelle maailmaa. Onneks hyvän sellasen hih!

Rakastan Meksikoo ja elämää. Elän mun yhtä suurinta unelmaa todeks parhaillaan ja en oo koskaan ollut näin onnellinen. Voisko joku pysäyttää ajan, tai edes hidastaa sitä vähän, kiitos!

Nyt viikonlopun viettoon jaujau.
Pärjäilkäähän sielä pohjolassa,
Emppu